Jos valokuva on matka, niin kenties tyyli on tämän matkan määränpää – kokemustesi summa, joka määrittää kuviesi ulkoasun ja sen, millaisena näet maailman.

Visuaalinen tyyli on aina ollut tärkeää valokuvaajille. Nykymaailmassa, jossa kuvien jakaminen on helpompaa kuin koskaan aiemmin, tyylistä on tullut entistäkin tärkeämpää. Mutta mistä tyyli muodostuu, ja onko siihen jokin selkeä kaava?

Tyylin tarkka määrittely voi olla vaikeaa jopa Laerke Posseltin kaltaiselle palkitulle muotokuvaajalle. Hän kertoo työssä olevan kyse yhteyden saamisesta, tunteista, aitoudesta, ilmaisusta ja identiteetistä: ”Muiden voi olla helpompaa puhua tyylistäni, mutta minulle valokuvauksessa on kyse tiettyjen tuntemusten luomisesta sekä näkemäni ja kokemani ilmaisemisesta”.

Laerken kuvat ovat aitoja ja rehellisiä, ikään kuin taiteellisia piilokameraotoksia. Kenties tyylin ymmärtämiseksi onkin katsottava yhtä lailla menneeseen kuin tulevaan.

”Aloitin taidevalokuvaajana, mutta sittemmin siirryin dokumenttikuvauksen pariin ja työskentelin usean vuoden ajan pelkästään valokuvajournalismin parissa. Nykyään nämä molemmat maailmat vaikuttavat visiooni ja työhöni”, Laerke toteaa.”

Vuonna 2012 Laerke voitti ensimmäisen palkinnon World Press Photo -kilpailussa ja Pictures of the Year international (POYi) -kilpailussa, molemmat samana päivänä. ”Se hetki vahvisti asemani muotokuvaajana, ja koen tämän tyylilajin edelleen sekä haastavana että palkitsevana”, Laerke sanoo.

Laerke jatkaa: ”Minua inspiroivat jatkuvasti ihmisten vuorovaikutus, sosiaaliset normit sekä identiteetti ja sen ilmaiseminen, joten näitä asioita tuon esiin myös työssäni.”

Kuten dokumenttikuvaukseen ja valokuvajournalismiin erikoistuneelta valokuvaajalta voi odottaa, Laerke suosii kuvaamista luonnollisessa valossa, sillä hänen mukaansa se luo aidon tunnelman kuviin ja kuvausympäristöön.

”Esimerkiksi kuvaamalla malleja heidän omissa kodeissaan ja ympäristöissään ja käyttämällä vain saatavilla olevaa valoa saan paljon luonnollisemman tuloksen kuin studiossa, jossa on valtavat salamat, varjot ja tasovalot. Se stimuloi myös omaa näköäni ja pakottaa minut etsimään kiinnostavaa valaistusta”, Laerke toteaa.

Tuon valon taltioiminen edellyttää laadukasta kameraa, ja siksi Laerke luottaakin Sonyn laitteistoonsa. Hänen ensimmäinen Sony-kameransa oli α7R II, ja nyt hän on vaihtamassa α7R III -malliin.

Sonyn peilittömät kamerat ovat pienempiä ja kevyempiä kuin DSLR-järjestelmäkamerat, joten ne sopivat hyvin Laerken dokumentaariseen kuvaustyyliin. ”Pienikokoinen kamera voi olla helpommin lähestyttävä. Koska kamera ei peitä koko kasvojani, voin muodostaa paremman yhteyden kuvattaviin henkilöihin, mikä vaikuttaa heidän tuntemuksiinsa ja ilmeisiinsä. Tämä näkyy myös kuvissa”, Laerke kertoo.

Laerke käyttää suurta aukon arvoa, sillä se hyödyntää parhaiten käytettävissä olevan valon, mutta tällöin terävyysalueesta tulee kapea. Siksi Laerke käyttää apuna Sony-kameransa Continuous Eye AF -tilaa.

”Varmuus täydellisestä tarkennuksesta on todellinen ylellisyys, varsinkin jos kuvattava henkilö on hermostunut kuvausistunnon alussa. Koska kuvaan tavallisia ihmisiä, he eivät aina tunne oloaan luontevaksi vaan saattavat heilua tai liikkua, mutta α7R II pitää kohteen silti täysin tarkkana”, Laerke kertoo.

Laerke ei myöskään epäröi säätää α7R II -kameransa ISO-arvoa äärimmilleen saadakseen tarvitsemansa valotuksen.

”Voin luottaa siihen, että kuvan yksityiskohdat erottuvat eivätkä peity kohinan ja epäluonnollisten värien alle, vaikka kuvaisin erittäin korkealla ISO-arvolla”, Laerke toteaa. ”Kuvat ovat aina tarkkoja, ja joskus käytän korkeaa ISO-arvoa, vaikka valaistus ei sitä vaatisi. Näin saan kuvaan luonnollisen rakeisen tehosteen, joka näyttää α7R II -kameran kuvissa filminegatiivilta”.
 
Monipuoliseen kokemukseensa nojaten Laerke käyttää α7R II -kamerassaan muotokuva- ja dokumenttikuvaukseen sopivia objektiiveja. ”Minulla on FE 90 mm f/2.8 Macro G OSS lähikuvia varten, FE 85 mm f/1.4 G Master kasvokuvia tai hieman taustaa sisältäviä muotokuvia varten, Sonnar T* FE 55 mm f/1.8 ZA hieman laajempaa kuva-alaa varten ja Distagon T* FE 35 mm f/1.4 ZA myös ympäristön kuvaamista varten”, Laerke tarkentaa.
 

Kameroiden ja objektiivien tavoin Laerke on kehittynyt paljon uransa aikana, ja matka on ollut hänelle ehdottomasti kaiken vaivan arvoinen. Kuka tietää, mihin Laerke ja hänen α7R III -kameransa päätyvät seuraavaksi.