Miten kuvaan
Revontulten kuvaaminen

Ole Salomonsen


Minusta mikään ei vedä vertaa revontulten tanssin katselemiselle ja kuvaamiselle kylmänä ja pimeänä talviyönä napapiirin pohjoispuolella. Revontulet ovat vaikeasti ennustettavia, mikä tekee niiden ”metsästyksestä” ja odotuksesta yhtä jännittäviä. Niin paljosta riippuu, että ne näkyvät hyvin, ja sitten ne voivat kadota yhtä nopeasti kuin ilmestyivätkin. Revontulet eivät ole koskaan samanlaisia. Kun revontuliennuste on hyvä, innostunkin aina, että tänään tulee täydellinen näytös.

ole-salomonsen-sony-alpha-7RM3

© Ole Salomonsen | Sony α7R III + FE 16-35mm f/2.8 GM | 2s @ f/2.8, ISO 2500

Mitä ja missä kuvata?

Revontulten kuvaaminen sijoittuu kahden valokuvauslajin väliin: maisema- ja tähtikuvauksen. Kuten missä tahansa maisemakuvassa, myös revontulilla täytyy olla vetoava etuala ja tausta. Tarinan täytyy kertoa kuvauspaikasta ja taivaalla tapahtuvasta näytelmästä valojen syttyessä.

Minulla on tapana hakea tuntureita vangitsevaksi taustamaisemaksi ja järvi tai joki etualalle mielenkiintoa lisäämään. Se tarjoaa myös mahdollisuuden ikuistaa revontulten heijastuksen vedestä, minkä ansiosta näytöksen ei aina tarvitse olla voimakas upeiden kuvien saamiseksi.

ole-salomonsen-sony-alpha-7RM3

© Ole Salomonsen | Sony α7R III | 6s @ f/2.8, ISO 3200

Otoksen valottaminen

Kuten kaikessa valokuvauksessa, revontultenkin kuvauksessa valotusasetukset riippuvat kyseisestä tilanteesta.

Jos revontulet ovat heikkoja, täytyy käyttää pidempää valotusaikaa, jotta ne näkyvät paremmin. Melko varmasti kuitenkin halutaan käyttää objektiivissa vähintään aukkoa f/2.8, jolloin saadaan mukaan mahdollisimman paljon valoa. Jotta saan tehtyä oikeutta näytöksen laajuudelle, käytän yleensä laajakulmaobjektiiveja, joko Sonyn FE 16-35mm f/2.8 GM ‑objektiivia tai aivan uutta FE 12-24mm f/2.8 GM ‑objektiivia.

Koska näytökset alkavat yleensä hyvin heikkoina, on tärkeää tarkkailla valotusasetuksia ja pysyä hyvin joustavana. Jos revontulet ovat voimakkaita, kuvaan mahdollisimman lyhyellä valotusajalla. Näin saan pysäytettyä kuvaan enemmän revontulten liikettä ja säteitä enemmän näkyviin, eikä tuloksena ole haalistunutta vihreää puuroa, jota näkyy usein pitkällä valotuksella otetuissa kuvissa.

ole-salomonsen-sony-alpha-7RM3

© Ole Salomonsen | Sony α7R III + FE 16-35mm f/2.8 GM | 4s @ f/2.8, ISO 3200

Tämä tarkoittaa, että kameran herkkyyttä on nostettava. Onneksi Sonyn Alpha 7R -sarjan kameroilla voin huoletta nostaa ISO-herkkyyden niin ylös kuin on tarpeen luottaen siihen, että kohina pysyy minimissä ja pystyn löytämään yksityiskohtia varjoalueilta.


Tarkennus

Revontulia kuvattaessa halutaan useimmiten tarkennus tähtiin. Tämä voi olla kylmänä ja pimeänä talviyönä haastavaa tavallisella DSLR-kameralla. Sonyn kameroissa voin kuitenkin käyttää sisäänrakennettua Focus Peaking ‑toimintoa, joka korostaa tarkennettujen kohtien ääriviivat. Minulla on aktivoituna myös Manual Focus Assist, joka saa kameran automaattisesti zoomaamaan kuvaan, kun käännän objektiivin tarkennusrengasta. Sen ansiosta tähtien löytäminen ja niihin tarkentaminen on entistäkin helpompaa.

ole-salomonsen-sony-alpha-7RM2

© Ole Salomonsen | Sony α7R II + FE 16-35mm f/2.8 GM | 3.2s @ f/2.8, ISO 3200

Suurta aukkoa, kuten f/2.8, käytettäessä kannattaa pitää mielessä, että etualan elementit eivät näytä kovin tarkoilta, jos tarkentaa tähtiin. Yleissääntönä käytettäessä täyden kennokoon kamerassa 16 mm leveää objektiivia aukolla f/2.8 saadaan useimmat etualan elementit 3–4 metrin etäisyydellä kamerasta tyydyttävän tarkoiksi, vaikka tarkennettaisiin tähtiin. Jos halutaan etualasta tarkka, täytyy ehkä ottaa useampia otoksia tarkennettuna eri kohtiin ja yhdistää kuvat niputtamalla.

ole-salomonsen-sony-alpha-7R

© Ole Salomonsen | Sony α7R | 3.2s @ f/2.8, ISO 2500

Pidä mielessä, että sinä et määrää vaan revontulet, erityisesti kun ne liikkuvat nopeasti. Pyri pitämään valotusaika lyhyenä, mahdollisuuksien mukaan alle sekunnissa, äläkä pelkää nostaa ISO-herkkyyttä.  

Ole myös valmiina kaikkeen, mitä ympäristö eteesi tuo. Olen kuvannut ulkona revontulia Alpha-sarjallani ongelmitta jopa -35 °C:n lämpötilassa, mutta tällaiset lämpötilat voivat olla haaste akuille missä tahansa elektroniikkalaitteessa. Pidän akkuja aina takkini sisätaskuissa lämpimässä, jotta ne kestävät pidempään. Erittäin alhaiset lämpötilat voivat vaikuttaa myös LCD-näyttöön, joten laitan jonkin vaatekappaleen kameran päälle pitämään sitä edes hieman lämpimämpänä sillä aikaa, kun odotan täydellistä hetkeä.

Yksi asia kannattaa kuitenkin muistaa: on annettava etualan aina määrittää rajaus taustalle olevalle vaikuttavalle tunturille. Upeat revontulet saadaan sekä tunturin yläpuolelle että – jos on tuuria ja on suunniteltu hyvin – myös heijastumaan etualalla olevasta joesta.

Esitellyt tuotteet
α7R III
α7R III

ILCE-7RM3

α7R II
α7R II

ILCE-7RM2

α7R IV
α7R

ILCE-7R

FE 12-24mm f/4 G
FE 12-24mm f/4 G

SEL1224G

FE 16-35mm f/2.8 GM
FE 16-35mm f/2.8 GM

SEL1635GM

16-35mm f/2.8 ZA SSM II
Vario-Sonnar T* 16–35 mm F2.8 ZA SSM II

SAL1635Z2

Aiheeseen liittyvät artikkelit
Ole Christian Salomonsen
Alpha Universe

Ole Christian Salomonsen

Norja

Minulle valokuvaus on arktisen valon metsästystä.

Näytä profiili


x