Jos haluaa saada muista erottuvia talviurheilukuvia, täytyy toimia eri tavoin kuin muut. Tämä tietysti koskee kaikkea valokuvaamista. On löydettävä oma tyyli. Kun kuvataan merkittävää kisaa, tämä saattaa olla vaikeaa erityisesti mäkihyppyä kuvattaessa. Silloin käy samoilla kilpailupaikoilla vuosi toisensa jälkeen. Valokuvaajille on varattu vain rajoitetusti tilaa. Siksi kuvauspaikalle kannattaa saapua aina ajoissa. Ensimmäisenä tuleva kuvaaja saa parhaan paikan. Yritän välttää edellisenä vuonna käyttämääni kuvauspaikkaa ja toimia eri tavalla kuin aikaisemmin, vaikka olisin saanut erittäin hyviä kuvia.

Kun valitsen kuvauspaikan, pyrin saamaan aikaan kuvia, jotka eivät näytä tavallisilta. Valaistus on yksi tärkeimmistä tekijöistä. Lisäksi täytyy ottaa huomioon, että se voi muuttua kuvaamisen aikana. Myös kuvauskulmaa täytyy miettiä. Haluan dynamiikkaa. Pelkkä tavanomainen kuva hiihtäjästä tai hyppääjästä ei riitä. Saan kuviin erilaisen tunnelman sen mukaan, mitä objektiivia käytän. Lisäksi mietin, mitä haluan kuvissa näkyvän ja mitä jätän pois, mikä onkin yhtä tärkeää. Oikeat valinnat on tehtävä jo aikaisessa vaiheessa. Siksi saavun paikalle ajoissa ja kokeilen erilaisia vaihtoehtoja. Kun kilpailu alkaa, kilpailijat tulevat alas yksi toisensa jälkeen, joten silloin on hankalaa siirtyä toiseen paikkaan myös siksi, että muutkin kuvaajat ovat paikalla.

Kuvaaminen on usein melko helppoa. Käytän kahta Sony α9 -kameraa, joissa on erilaiset objektiivit, joten voin vaihtaa niiden välillä nopeasti. Otan käyttöön jatkuvan automaattitarkennuksen ja pistemittauksen tai laajennetun joustavan pistemittauksen, jotta automaattitarkennus seuraa kohdetta tarkasti. Nopea ja täsmällinen tarkennus auttaa keskittymään kuvanoton ajoittamiseen ja täydelliseen sommitteluun.

Mäkihyppääjien nopeus hyppyrimäessä saattaa olla jopa 100 km/h, joten automaattitarkennuksen täytyy toimia nopeasti. Ilmalennon pysäyttäminen edellyttää suurta suljinnopeutta. Yleensä valitsen suljinajaksi 1/1000 tai 1/800 sekuntia sekä säädän aukon käsin. Käytän käsisäätöä, koska kirkkaanvalkoinen lumi saattaa vaikuttaa kameran mittaamiseen, jolloin kuvista tulee liian tummia. Tämän suljinajan ansiosta voin käyttää elektronista etsintä ja kameran LCD-näyttöä, joten näen jo kuvausvaiheessa, millaisia valmiista kuvista tulee. Kuvat valotetaan täydellisesti, kun säädän aukon, ISO-herkkyyden ja valkotasapainon.

Joskus haluan saada kuviin mäkihyppääjien uskomattoman nopeuden. Silloin käytän panorointitekniikkaa. Hidastan suljinnopeuden tasolle 1/100–1/80 sekuntia ja yritän panoroida kameraa mäkihyppääjän nopeutta vastaavasti. Tällöin kohde pysyy terävänä, mutta tausta muuttuu epäteräväksi, joten nopeus korostuu. Tämä tekniikka saa kuvat erottumaan muista edukseen.

Objektiivin valinta määräytyy sen mukaan, mihin paikkaan asettuu kuvaamaan ja mitä haluaa saada näkymään kuvissaan. Kun haluan kuviin paljon taustaa ja ympäristöä, valitsen FE 16-35mm f/2.8 GM -objektiivin. FE 24-70mm f/2.8 GM soveltuu yleiskäyttöiseksi objektiiviksi. Myös FE 100-400mm f/4.5.6 GM kuuluu suosikkieni joukkoon. 100-400mm-objektiivi on erittäin kevyt suhteessa polttoväliinsä, joten se kannattaa valita, jos joutuu liikkumaan rinteissä runsaasti. Sen polttoväli soveltuu useimpiin ottamiini kuviin.

Haluan saada kuviini tunnetta ja toimintaa. Niissä täytyy näkyä nopeutta ja hetken intensiteettiä sekä urheilijan reaktioita tapahtumaan. Yritän antaa kuvissani sijaa tunteille – ei pelkästään urheilijan tunteita, vaan myös heidän ja katsojien välistä vuorovaikutusta sekä fanien ja tukijoiden kannustusta. Juuri tällaisista pienistä hetkistä saadaan ikimuistoisia kuvia.

Annan vielä yhden neuvon. Kannattaa hyödyntää muunlaisesta valokuvaamisesta saamaansa kokemusta. Urheilukuvauksen lisäksi kuvaan paljon kaduilla. Katuvalokuvaajana olen oppinut etsimään mielenkiintoisia kuvakulmia, taustoja ja valaistuksia. Muunlaisesta valokuvaamisesta saatuja taitoja voi aina soveltaa talviurheilukuvaamiseen. Kyse on oman tyylin kehittymisestä ja ideoiden toteuttamisesta.