Miten kuvaan | Mäkihyppy

Jos haluaa saada muista erottuvia talviurheilukuvia, täytyy toimia eri tavoin kuin muut. Tämä tietysti koskee kaikkea valokuvaamista. On löydettävä oma tyyli. Kun kuvataan merkittävää kisaa, tämä saattaa olla vaikeaa erityisesti mäkihyppyä kuvattaessa. Silloin käy samoilla kilpailupaikoilla vuosi toisensa jälkeen. Valokuvaajille on varattu vain rajoitetusti tilaa. Siksi kuvauspaikalle kannattaa saapua aina ajoissa. Ensimmäisenä tuleva kuvaaja saa parhaan paikan. Yritän välttää edellisenä vuonna käyttämääni kuvauspaikkaa ja toimia eri tavalla kuin aikaisemmin, vaikka olisin saanut erittäin hyviä kuvia.

When finding a position I always look to create an image that doesn’t look ordinary. Light is one of the most important things, and this can obviously change throughout an event, so you need to be aware of that. Then there is the angle. Again, I look for something that will be dynamic and not just a standard shot of a skier or jumper. I can achieve a different look depending on the lens that I use, so I think about what I want to show and, just as importantly, what I want to leave out. I have to make the right choices very early on, which is why I get there early and explore; once the competition has started the athletes will be coming down one after and another, so it’s difficult to change location, especially with all the other photographers there in position too.

Kuvaaminen on usein melko helppoa. Käytän kahta Sony α9 -kameraa, joissa on erilaiset objektiivit, joten voin vaihtaa niiden välillä nopeasti. Otan käyttöön jatkuvan automaattitarkennuksen ja pistemittauksen tai laajennetun joustavan pistemittauksen, jotta automaattitarkennus seuraa kohdetta tarkasti. Nopea ja täsmällinen tarkennus auttaa keskittymään kuvanoton ajoittamiseen ja täydelliseen sommitteluun.

Mäkihyppääjien nopeus hyppyrimäessä saattaa olla jopa 100 km/h, joten automaattitarkennuksen täytyy toimia nopeasti. Ilmalennon pysäyttäminen edellyttää suurta suljinnopeutta. Yleensä valitsen suljinajaksi 1/1000 tai 1/800 sekuntia sekä säädän aukon käsin. Käytän käsisäätöä, koska kirkkaanvalkoinen lumi saattaa vaikuttaa kameran mittaamiseen, jolloin kuvista tulee liian tummia. Tämän suljinajan ansiosta voin käyttää elektronista etsintä ja kameran LCD-näyttöä, joten näen jo kuvausvaiheessa, millaisia valmiista kuvista tulee. Kuvat valotetaan täydellisesti, kun säädän aukon, ISO-herkkyyden ja valkotasapainon.

Joskus haluan saada kuviin mäkihyppääjien uskomattoman nopeuden. Silloin käytän panorointitekniikkaa. Hidastan suljinnopeuden tasolle 1/100–1/80 sekuntia ja yritän panoroida kameraa mäkihyppääjän nopeutta vastaavasti. Tällöin kohde pysyy terävänä, mutta tausta muuttuu epäteräväksi, joten nopeus korostuu. Tämä tekniikka saa kuvat erottumaan muista edukseen.

Objektiivin valinta määräytyy sen mukaan, mihin paikkaan asettuu kuvaamaan ja mitä haluaa saada näkymään kuvissaan. Kun haluan kuviin paljon taustaa ja ympäristöä, valitsen FE 16-35mm f/2.8 GM -objektiivin. FE 24-70mm f/2.8 GM soveltuu yleiskäyttöiseksi objektiiviksi. Myös FE 100-400mm f/4.5.6 GM kuuluu suosikkieni joukkoon. 100-400mm-objektiivi on erittäin kevyt suhteessa polttoväliinsä, joten se kannattaa valita, jos joutuu liikkumaan rinteissä runsaasti. Sen polttoväli soveltuu useimpiin ottamiini kuviin.

Haluan saada kuviini tunnetta ja toimintaa. Niissä täytyy näkyä nopeutta ja hetken intensiteettiä sekä urheilijan reaktioita tapahtumaan. Yritän antaa kuvissani sijaa tunteille – ei pelkästään urheilijan tunteita, vaan myös heidän ja katsojien välistä vuorovaikutusta sekä fanien ja tukijoiden kannustusta. Juuri tällaisista pienistä hetkistä saadaan ikimuistoisia kuvia.

Annan vielä yhden neuvon. Kannattaa hyödyntää muunlaisesta valokuvaamisesta saamaansa kokemusta. Urheilukuvauksen lisäksi kuvaan paljon kaduilla. Katuvalokuvaajana olen oppinut etsimään mielenkiintoisia kuvakulmia, taustoja ja valaistuksia. Muunlaisesta valokuvaamisesta saatuja taitoja voi aina soveltaa talviurheilukuvaamiseen. Kyse on oman tyylin kehittymisestä ja ideoiden toteuttamisesta.