OBJEKTIIVIEN PERUSTIEDOT
Aukko, f-luvut ja terävyysalue
Aukko ja valotus
Objektiivin aukko, joka tunnetaan myös nimillä himmennin ja iiris, on nerokas mekaanisen insinöörityön tulos. Sen kokoa vaihtelemalla on mahdollista säätää objektiivin läpi kulkevan valon määrä. Aukko ja valotusaika ovat pääasialliset valotuksen hallintakeinot: kun valotusajalla on tietty arvo, hämärässä valaistuksessa tarvitaan suurempi aukko, jotta kuvakennon tasolle pääsee tarpeeksi valoa, kun taas kirkkaassa valaistuksessa paras valotus saavutetaan pienemmällä aukolla. Vaihtoehtoisesti aukon voi pitää samana ja muuttaa valotusaikaa. Aukon koko määrittää kuitenkin myös sen, miten kollimoitua objektiivin läpi kulkeva valo on, mikä puolestaan vaikuttaa suoraan syväterävyyteen. Tämän vuoksi haluttujen tulosten aikaansaaminen edellyttää sekä aukon että valotusajan hallintaa.
F-luvun matematiikka
- Tekninen selitys -
F-luku on objektiivin polttoväli jaettuna aukon halkaisijalla. Jos siis käytössä on 35 mm:n F1,4 G Lens -objektiivi ja suurin aukko F1,4, aukon todellinen halkaisija on 35 ÷ 1,4 = 25 mm. Huomaa, että objektiivin polttovälin muutokset vaikuttavat aukon halkaisijaan tietyllä f-luvulla. Esimerkiksi F1,4-aukko 300 mm:n teleobjektiivissa edellyttäisi, että aukon halkaisija on 300 ÷ 1,4 ≈ 214 mm. Tällöin tuloksena olisi valtava, kömpelö ja erittäin kallis objektiivi, minkä vuoksi pitkissä teleobjektiiveissa ei yleensä ole kovin suuria enimmäisaukkoja. Valokuvaajan ei oikeastaan tarvitse tietää, mikä aukon todellinen halkaisija on, mutta periaatteen ymmärtämisestä voi olla hyötyä.
F-luvut tai aukkosuhteet
Kaikilla objektiiveilla on suurin ja pienin aukko, jotka ilmaistaan f-lukuina, mutta objektiivin teknisissä tiedoissa mainitaan yleensä vain enimmäisaukko. Tarkastellaan esimerkkinä Sonyn 35 mm:n F1,4 G -objektiivia, jossa 35 mm on polttoväli (tämä termi selitetään edempänä) ja F1,4 suurin aukkosuhde. Mutta mitä F1,4 tarkalleen ottaen tarkoittaa? F-luvun matematiikka -laatikosta näet joitakin teknisiä tietoja, mutta käytännössä tärkeintä on ymmärtää, että pieni f-luku tarkoittaa suurta aukkoa ja että yleiskäyttöön tarkoitetuissa objektiiveissa enimmäisaukko on harvoin suurempi kuin F1,4. Objektiiveja, joiden enimmäisaukko on F1,4, F2 tai F2,8, kutsutaan usein nopeiksi tai kirkkaiksi.
Tavanomaiset kameran objektiiveissa käytettävät f-luvut suuresta aukosta pieneen ovat 1,4; 2; 2,8; 4, 5,6; 8, 11, 16, 22 ja toisinaan 32 (matemaattisena huomiona voidaan todeta, että nämä ovat kahden neliöjuuren potensseja). Nämä ovat kokonaiset himmenninaskeleet, mutta käytettävissä on myös niiden puolikkaita tai kolmasosia vastaavia askeleita. Aukon koon suurentaminen yhdellä kokonaisella himmenninaskeleella tuplaa objektiivin läpi kulkevan valon määrän. Aukon koon pienentäminen yhdellä himmenninaskeleella puolittaa kennoon pääsevän valon määrän.
[1] Todellinen aukko (valon sisääntuloreiän koko) [2] Aukko [3] Polttoväli Huomautus: aukon ja polttovälin arvot kuvassa ovat arvioituja.
Aukko ja syväterävyys
Syväterävyys viittaa etäisyysalueeseen, jolta kuvattuna kameralla otetut kuvat ovat terävyydeltään hyväksyttäviä.
Kun syväterävyys on erittäin lyhyt, tarkennuksen syvyys voi olla vain muutamia millimetrejä. Toisessa ääripäässä ovat esimerkiksi maisemakuvat, joissa syväterävyys on erittäin suuri ja kaikki näkyy tarkennettuna kameran edestä jopa useiden kilometrien päähän. Syväterävyyden säätely on yksi hyödyllisimmistä tekniikoista luovassa valokuvauksessa.
Yleisesti ottaen suuret aukot tuottavat lyhyen syväterävyyden, joten jos halutaan ottaa esimerkiksi taustaltaan kauniisti sumennettu muotokuva, kannattaa valita leveä aukko. Tulokseen vaikuttavat kuitenkin myös muut tekijät. Pitkän polttovälin objektiivit pystyvät yleensä tuottamaan kapeamman syväterävyyden, mikä johtuu osittain siitä, että F1,4-aukko esimerkiksi 85 mm:n objektiivissa on paljon suurempi kuin F1,4-aukko laajakulmaisessa 24 mm:n objektiivissa. Lisäksi syväterävyyteen vaikuttaa kuvauskohteiden välinen etäisyys.
Aukko (vasemmalta oikealle): avoin (suuri) – suljettu (pieni) Syväterävyys (vasemmalta oikealle): lyhyt – suuri
Kolme ratkaisua tehokkaaseen sumennukseen
- Kuvausvinkki -
Taustaltaan kauniisti sumennettujen kuvien ottaminen vaatii enemmän kuin kirkkaan objektiivin ja äärimmilleen avatun aukon. Tämä on ensimmäinen ratkaisu, mutta toisinaan suuri aukko ei yksinään saa aikaan toivottuja tuloksia. Toinen ratkaisu on kohteen ja taustan välinen etäisyys. Jos tausta on lähellä kohdetta, se saattaa osua syväterävyysalueelle tai olla niin lähellä sitä, että sumennuksen määrä ei riitä. Tämän vuoksi kohteen ja sumennettavan taustan etäisyys kannattaa aina pitää mahdollisimman suurena. Kolmas ratkaisu on käytettävän objektiivin polttoväli. Kuten edellä mainittiin, lyhyen syväterävyyden saavuttaminen on helpompaa pitkillä polttoväleillä, mikä on tässä tapauksessa hyödyllinen ominaisuus. Monien valokuvaajien mielestä noin 75–100 mm:n polttovälit ovat ihanteellisia kauniisti taustasumennettujen muotokuvien ottamiseen.
