Haluatko sukeltaa korkean resoluution äänentoiston jännittävään (ja toisinaan hämmentävään) maailmaan? Korkean resoluution ääneen liittyy paljon opeteltavia asioita, mutta vaarana on eksyä lyhenteiden ja vaikeiden termien viidakkoon.
Ei syytä huoleen. Sony pyrkii tarjoamaan sinulle korkean resoluution äänestä tarvittavat tiedot, joiden avulla pystyt nauttimaan parhaasta mahdollisesta kuuntelukokemuksesta.
Tässä on luettelo korkean resoluution ääneen liittyvistä peruskäsitteistä selityksineen:
Korkean resoluution ääni:
Ääni, jonka koodaamisessa ja toistamisessa käytetään korkeampaa näytteenottotaajuutta kuin CD- ja MP3-äänessä. Korkean resoluution ääni on tarkkaa, kirkasta ja täynnä vivahteita. Se herättää suosikkimusiikkisi eloon säilyttämällä alkuperäistallenteesta muuntoprosessissa enemmän tietoa kuin MP3-tiedostoissa. Korkean resoluution äänitiedostomuotoja ovat esimerkiksi WAV, DSD, ALAC, FLAC ja AIFF.
DSD vs. PCM:
Ääntä voi käsitellä eli koodata digitaalisesti käytettäviin muotoihin pääosin kahdella tavalla: PCM ja DSD. PCM-muotoa on helpompi muokata, mutta toisaalta DSD on äänitysstudioiden käyttämä master-arkistointimuoto, joka monien mielestä tarjoaa lähimmän digitaalisen vastineen alkuperäiselle analogilähteelle. Seuraavassa kummankin tarkemmat tiedot:
DSD:
Direct Stream Digital ‑tekniikassa käytetään pulssintiheysmodulaatioon perustuvaa koodausta, jolla äänisignaalit tallennetaan digitaaliseen tallennusvälineeseen. Tekniikan näytteenottotaajuus on joko 2,8224 MHz tai 5,6448 MHz eli 64 tai 128 kertaa CD-äänen näytteenottotaajuus.
PCM:
PCM (Pulse Code Modulation) on tekniikka, jolla standardin mukainen äänisignaali muunnetaan digitaaliseksi ääneksi. Se on tietokoneiden ja CD-levyjen digitaalisen äänen standardimuoto. Signaalin värähdyslaajuus näytteistetään yhdenmukaisin väliajoin, minkä jälkeen kukin näyte rajataan lähimpään digitaalisen asteikon arvoonsa.
Häviöllinen:
Häviöllisessä tiedostonpakkauksessa, jota käytetään esimerkiksi MP3- ja AAC-tiedostoissa, katoaa alkuperäisen version dataa, mikä johtaa laadun heikkenemiseen. Pakattu tiedosto vie paljon vähemmän tilaa kuin alkuperäinen, mutta äänenlaatu kärsii huomattavasti.
Häviötön:
Häviöttömällä pakkauksella alkuperäinen äänidata voidaan toisintaa lähes täydellisessä muodossa algoritmeilla pakatusta datasta. Häviöttömien tiedostojen koko on yleensä suurempi kuin häviöllisten, mutta myös äänenlaatu on merkittävästi parempi. Tällaisia tiedostomuotoja ovat esimerkiksi FLAC ja Apple Lossless.
Pakkaamaton:
Pakkaamaton ääni on juuri sitä, miltä kuulostaakin: alkuperäistä, pakkaamatonta äänidataa. Yleisesti ottaen paras äänenlaatu saavutetaan käyttämällä pakkaamattomia äänitiedostoja, kuten WAV- tai AIFF-tiedostomuotoja. Pakkaamattoman äänen huonoja puolia ovat sen viemä tila ja näiden tiedostojen avaamisen ja toistamisen edellyttämä kaistanleveys.
kHz/bittiä:
Näytteenottotaajuuden standardin mukainen merkintätapa bittisyvyyden funktiona.
Kilohertsien (kHz) määrä
mittaa näytteenottotaajuutta. Se kertoo, kuinka monta kertaa sekunnissa äänen näytteistys tapahtuu. Mitä suurempi kHz-luku on, sitä parempi on myös äänenlaatu.
Bittisyvyys
mittaa, kuinka monta bittiä (eli kuinka paljon tietoa) kuhunkin näytteeseen sisältyy. Bittisyvyys on suorassa suhteessa näytteen resoluutioon: mitä suurempi bittisyvyys, sitä parempi äänenlaatu.
Nyt kun olet tullut tutuksi korkean resoluution äänentoiston termien kanssa, kannattaa varata hetki aikaa ja kokeilla, mitä ne tarkoittavat käytännössä.
Löydät kaikki suosikkikappaleesi korkean resoluution äänitiedostoina.