Kun kuvataan muotokuvia lehtiin, täytyy osata soveltaa. Tarkoitan tällä, että samaankin lehteen ja samastakin kohteesta vaaditaan erityyppisiä muotokuvia, joten valokuvaajan täytyy osata ottaa niitä kaikkia.

Kuva tarkoituksen mukaan

Kun kuvataan kansikuvaa, kohde on saatava kiinnittämään katsojan huomio eli hänen täytyy katsoa suoraan kameraan. Kyseessä on ennemminkin perinteinen muotokuva.

Lehden sisällä olevaan artikkeliin täytyy tarjota neljä tai viisi erilaista muotokuvaa eri tilanteissa. Mitä tahansa kuvaankaan, käytän Sonyn Alpha 7R III -kameraa. 42,4 miljoonaa pikseliä on kaikkeen riittävä resoluutio, niin studiossa kuin ulkotuotannossa. Se toimii hyvin erilaisissa otoksissa. Sekoitan mielelläni tyylejä, klassista muotokuvausta ja jotain julkkismuotokuville tyypillisempää. Mutta kohde on kuvattava sellaisella tavalla, että lehti voi kertoa tarinansa.

Esimerkiksi käyvät argentiinalaisesta jalkapalloilijasta Paulo Dybalasta Italian Vanity Fair -lehdelle ottamani kuvat. Kansikuva muistuttaa perinteistä muotokuvaa, kun taas sisäsivuilla meillä oli tilaisuus paljastaa enemmän hänen persoonallisuuttaan ja luonnettaan kertoaksemme tarinan.

Kuvauspaikkamme oli hieno – kuvasimme Fiatin autotehtaan katolla Torinossa, jossa Dybala pelaa Juventus F.C.:n riveissä. Kuvauspaikka liittyy tarinaan, sillä Fiatin omistaja omistaa myös jalkapalloseuran. Meillä oli siis Paulo Dybala ikonisella katolla potkimassa jalkapalloa, ja taustalla näkyy lähiympäristön taloja, joissa asuu paljon tehtaan työntekijöitä. Tämä mielenkiintoinen kuva kertoo koko kaupungin tarinaa.

Työskentely kohteen kanssa

Kohteen kuvaaminen lehteen ei ole luonnollista vuorovaikutusta. Niin valokuvaajan kuin kohteenkin täytyy olla hyviä näyttelijöitä. Tietysti sitä yritetään olla mahdollisimman luonnollisia, mutta kun kohdetta ohjataan ja kuvaajalla on visio, muotokuvan ottamisessa ei ole mitään luonnollista.

Sonyn Alpha 7R III -kamerassa on monia toimintoja, joita käytän työskennellessäni kohteen kanssa kuvauksissa, mutta niistä ehkä tärkein Eye-AF -toiminto. Se auttaa varmistamaan, että silmät ovat aina täysin terävinä. Minun ei tarvitse huolehtia enää tarkennuksesta, koska se ei ole enää välttämätöntä. Se puolestaan auttaa minua keskittymään suhteeseeni kohteen kanssa.

Joskus kohde haluaa luonnolliselta näyttävän kuvan, mutta se voi olla tylsä. Jos tunnen, että kuvaus on menossa siihen suuntaan ja kaipaa energiaa, saatan huutaa jotain saadakseni aikaan reaktion – se voi olla hymy tai utelias tai yllättynyt ilme kohteen kasvoilla, mutta siitä voidaan saada lisää energiaa ja murtaa tylsä tilanne.

Erotu objektiivien käytöllä

Vaikka perinteinen objektiivi muotokuvissa on 85 mm, käytän tosi asiassa Sonyn FE 24-70mm f/2.8 GM -objektiivia enemmän kuin mitään muuta. Sen avulla pystyn muokkaamaan nopeasti rajausta, erityisesti työskennellessäni liikkuvan kohteen kanssa.

Olen rakastunut FE 200-600mm f/5.6-6.3 G OSS -objektiiviin. 85 mm:n objektiivin kanssa täytyy olla melko lähellä kohdetta, mutta pidemmällä polttovälillä voi pitää etäisyyttä ja luoda todella erilaisia kuvia.

Otin esimerkiksi lehden kansikuvan Roberto Savianosta. Hän on kuuluisa kirjailija, jonka menestyskirjat kertovat mafiasta ja rikollisuudesta Italiassa. Kuvauspaikkamme oli meren rannalla, jossa pyysin häntä vain rentoutumaan ja kävelemään hiekkadyynien lomassa. Se toimi hyvin, sillä hän tunsi itsensä vapaaksi, kun hän ei seissyt suoraan kuvaajan edessä. Kun peräännyin ja käytin pidempää objektiivia, sain kuvattua hänet käyttäytymässä aivan eri tavalla kuin hän olisi tehnyt muutaman metrin etäisyydellä.

Olen oppinut vuosien aikana, että vaikka estetiikka onkin tärkeää – onhan tehtäväni kuitenkin tuottaa kauniita kuvia – ihmisen todellinen kauneus tulee kuitenkin ennen kaikkea hänen persoonallisuudestaan. Ottaessani kuvia perimmäinen tavoitteeni on korostaa kohteen persoonallisuutta – ja Alpha 7R III:lta saamieni työkalujen ansiosta voin todella keskittyä minun ja kohteeni väliseen suhteeseen, mikä tuottaa parhaat mahdolliset kuvat.