Yöllä rakennuksien luonne muuttuu: kaikki linjat, valot ja värit voivat luoda uusia muotoja. Siksi öinen kaupunki onkin mielestäni niin esteettisesti miellyttävä. Etsin kaikkien muotojen joukosta johtavia linjoja. Niitä voivat muodostaa vaikkapa rakennuksen luo johtava tie tai ne voivat koostua toisen rakennuksen rakenteesta. Lopulta ne kuitenkin ovat väline, jonka avulla saan vedettyä katselijan huomion kuvaan.
Lisäksi etsin poikkeamia. Ne voivat olla jotain niin yksinkertaista kuin rakennuksen kaikki valot palamassa lukuun ottamatta yhtä. Ihmiset huomaavat nämä kuviot tai niissä olevat murtumat nopeasti, joten ne ovat mielenkiintoisia keskipisteitä.
Kun kyseessä on kuvan asettelu, en mielelläni tee valmisteluja. Usein menen kuvaamaan tiettyä rakennusta ja alan vain tutkia eri kulmia tai perspektiivejä, joista voin kuvata. Se on luonnollinen kokemus, jonka avulla voin säilyttää luovuuteni. Jos suunnittelen kuvan tarkasti tietäen, milloin auringonvalo osuu tiettyyn kohtaan tiettynä päivänä, voin odottaa ja ottaa kyseisen kuvan. Mutta minulla ei ole paljon odotuksia, joten vain otan kuvia, koska en koskaan tiedä, miten valot, varjot ja heijastukset toimivat toistensa kanssa.
Aiemmin tänä vuonna seisoin New Yorkin Times Squarella, ja kuten kaikki turistit, katsoin ylös ja pyöritin päätäni yrittäessäni nähdä kaikki neonvalot ja korkeat rakennukset yläpuolellani. Otin esiin FE 12-24mm f/4 G -objektiivini ja otin kuvan katsoen ylöspäin, jolloin kaikki rakennukset ohjaavat silmän kuvan keskellä oleviin liikennevaloihin. Ylöspäin katsominen saa lähes aina aikaan mielenkiintoisia kuvia, koska niin harvat ihmiset katselevat maailmaa tästä näkökulmasta.
Olen alkanut käyttää myös uutta FE 12-24mm f/2.8 G Master -objektiivia, ja pidän sen 1 EV:n lisävalosta. Tämän objektiivin kanssa kuvaan mielelläni käsikameralla, koska se päästää niin paljon valoa sisään. Tiedän, että voin valita Alpha 7R III -kamerasta suuren ISO-herkkyyden ja säilyttää silti erinomaisen kuvanlaadun. Pidän käsikameralla kuvaamisesta, jos se vain on mahdollista, koska se antaa minulle enemmän vapautta kuvata ja kokeilla. Jos haluan kuvata pitkällä valotuksella tai ottaa avaruuskuvan, asetan kameran tietysti jalustalle.
Äskettäin käytin FE 20mm f/1.8 -objektiivia kuvatessani Neowise-komeettaa Bodiamin linnan yläpuolisella taivaalla. Kuvassa tapahtui paljon, mutta minun täytyi tehdä tärkeitä ratkaisuja sen suhteen, miten halusin sijoittaa kohteet maisemaan. Tiesin, että komeetta olisi matalalla taivaalla ja halusin myös kuvata sen heijastuksen vallihautaan, koska se lisäisi mielenkiintoa kuvan etualaan. Päätin siis kuvata komeetan taivaalla suoraan yhden linnan tornin yläpuolella Rakenteellisesti halusin linnan olevan ensimmäinen asia, joka houkuttelee katsojan kuvan pariin. Sen jälkeen hän huomaisi tähdet taivaalla, ennen kuin katse lopulta kiinnittyisi komeettaan.
Vaikka rakastankin huippulaajakuvaobjektiivejani, en käytä vain niitä. Opin kuvaamaan käyttämällä 35 mm:n objektiivia, joten käytän sitä polttoväliä edelleen perinteisemmissä kuvissa. Mielestäni on tärkeää tietää, mitä objektiivia tai polttoväliä kannattaa käyttää ja miksi, ja se selviää usein vain kokemuksen kautta. Mukanani on yleensä FE 24-70mm f/2.8 G Master -objektiivi, jonka avulla selviän monista polttoväleistä ja voin kuvata useita kuvia sarjana, jotta voin yrittää luoda jonkinlaisen tarinan. Käytän myös FE 70-200mm f/2.8 G Master -objektiivia, mutta sen suuremman koon ja painon vuoksi otan sen mukaan vain kuvauksiin, joissa tiedän varmasti käyttäväni sitä. Sellaisia tilanteita ovat esimerkiksi kuvatessani katolla ja halutessani ikuistaa tietyn rakennuksen arkkitehtuurin tai erityispiirteen kauempaa.
Yksi tärkeimmistä neuvoista, jonka voin antaa arkkitehtuurikohteita kuvaaville, on varmistaa, että kamerassa on kaikki tarvittava, ennen kuin lopetat kuvaamisen. Voi olla hankalaa organisoida kaikki täydellisesti kuvatessasi superlaajakuvaobjektiivilla. Esimerkiksi Wienin Justizpalast oli kuvaajan unelmakohde. Siellä on niin paljon linjoja. Otin kuvan 16 mm:llä, ja tällä laajuudella on varmistettava, että aivan kaikki on täydellisen suorassa, koska muuten se ei onnistu. Käytän Alpha 7R III -kamerassa aina ruudukkoviivoja ja jätän ne päälle. Niiden avulla voin varmistaa, että kaikki linjat ovat suorassa, ja tasausopasteen avulla voin myös tarkistaa, että kamerani on samansuuntaisesti maan kanssa. Kun kuva on otettu, varmista, että tarkistat sen näytöllä vielä kerran, ennen kuin lopetat.
