Joku sanoi minulle kerran, että ”muotokuvan ottaminen vaatii 80 % persoonallisuutta ja 20 % taitoja.” Se saattaa kuulostaa rajulta, mutta totta on, että kuvan ottavalla valokuvaajalla on valtava vaikutus.
Jotta voisit ottaa parempia muotokuvia, sinun tulee pyrkiä aktiivisesti osoittamaan kiinnostusta kuvattavaan henkilöön ja oppia tuntemaan hänet. Älä vain kysy hänen viikonlopustaan, jos vastaus ei oikeasti kiinnosta sinua. Kysy hänen työstään, ystävistään ja perheestään. Esitän nämä kysymykset ja tarkkailen kohteen kasvoja, jotta näen hänen erilaiset ilmeensä – erotan, kuinka hän hymyilee katsoessaan kameraan ja kuinka hän hymyilee ollessaan oikeasti iloinen.
Jotta voin päättää lähestymistapani muotokuvaa kohtaan, minun on asetettava se oikeaan asiayhteyteen. Minulle on tärkeää tietää, kuka henkilö on ja miksi hän haluaa muotokuvan. Näin saan jo tietoja muotokuvan tyylistä ja valaisumahdollisuuksista. Usein ihmiset sanovat, että he ovat huolissaan tai hermostuneita, koska he ”eivät näytä hyvältä valokuvissa”, ja he myös paljastavat tietoja ominaisuuksistaan, joihin he eivät ole tyytyväisiä. Jälleen olen saanut lisätietoja siitä, kuinka voin valaista heidät ja mistä kuvasta minun kannattaisi ottaa kuvat.
Käytän Sony α7R III -kameran näyttöä kuvien sommitteluun. Jos käytän etsintä, joudun painamaan kasvoni vasten kameran takaosaa, mikä luo esteen minun ja kohteen välille. Kun käytän näyttöä, kohde näkee kasvoni selvästi puhuessani hänelle, ja saan luotua häneen oikean yhteyden. Hän näkee ilmeeni, mikä on todella tärkeää, koska ihmiset on ohjelmoitu peilaamaan muiden ilmaisua. Sen sijaan, että pyytäisin kohdetta hymyilemään, voin sanoa jotain hauskaa ja hymyillä itse, johon kohde reagoi. Näin saan aikaan luonnollisemman hymyn ja voin painaa suljinta.
Valaistus on olennainen osa muotokuviani. Kohteeni ovat ehkä maininneet paremman puolensa tai näyttäneet arpia ja ryppyjä, joiden he eivät halua näkyvän. Minä pidän niitä kuitenkin usein asioina, jotka todella antavat kuvalle luonnetta ja jotka haluan tuoda esiin. Kaikkien ihmisten kasvoilla on omat tarinansa kerrottavinaan.
Koska jokainen ihminen on ainutkertainen, en halua valmista taustaa, ja pidän valaistuksen mahdollisimman yksinkertaisena. Voin käyttää kuvan ottamiseen jopa kuutta eri valoa, mutta jotkut suosikkikuvistani on otettu yhdellä valolla, joka auttaa todella keskittymään kohteen kasvoihin.
Sen jälkeen keskityn aina kuvattavaan henkilöön. Yleensä käytän Sony 85mm f/1.4 G Master -objektiivia, enkä yleensä kuvaa alle f/2.8:n arvolla, koska minun ei tarvitse sumentaa taustaa. Objektiivi on uskomattoman terävä, ja minun on mietittävä, kuinka paljon haluan tarkentaa ja kuinka intensiivisen yhteyden haluan luoda kohteen silmien ja katsojan välille. Jos yritän säilyttää kaikki henkilön hiusten tai vaatteiden yksityiskohdat, kuvaan pienemmällä aukolla. Yleensä käytän aukkoa f/8, f/11 tai f/16.
Lopullinen tekninen ominaisuus, joka auttaa minua kuvaamisessa ja säilyttää yhteyden kohteeseen, on Eye-AF-ominaisuus. Se tarjoaa minulle joustavuutta, jotta voin liikkua kohteen ympärillä ja tietää, että kamera tarkentaa silmiin joka kerralla. Nyt saan otettua melkein liikaa hyviä kuvia, koska ne kaikki ovat niin teräviä ja tarkkoja – se toimii jopa silloin, kun ihmiset käyttävät silmälaseja. Aluksi ajattelin, että tämä ominaisuus on pelkkä temppu, joka ei toimi, mutta nyt käytän sitä koko ajan! Kuten muutkin kameran ominaisuudet, minusta se todella auttaa minua ottamaan mahdollisimman hyviä muotokuvia.
