”Kaikki alkoi asiakkaan pyynnöstä, että kuvassa näkyisivät hampurilaisen kaikki ainesosat – näin voitaisiin näyttää, että kaikki on luonnollista ja tuoretta.”
Se yksinkertainen pyyntö herätti valokuvaaja Pablo Gilin päässä idean: mikä olisikaan parempi tapa esitellä hampurilaisen ainesosat kuin erotella ne ja näyttää ne lentävänä ilmassa.
Se oli dramaattinen visio yksinkertaisesta hampurilaiskuvasta, mutta kilpaillulla ruokavalokuvausalalla juuri mielikuvituksellisuus voi saada teoksesi erottumaan joukosta.
”Yleensä yritän kertoa kuvillani jotakin katsojalle. Ne eivät ole vain yksittäisiä kuvia, vaan kokonainen tarina. Yritän luoda tyylin käyttäen sommitelmaa ja valaistusta, jotka saavat ruoan näyttämään tarinan päähenkilöltä- Se ei ole vain aihe tai rekvisiittaa, vaan tarinan sankari.”
Hampurilaisesta alkanut projekti laajeni äskettäin toiseksi kuvasarjaksi, joka mainostaa erilaisia drinkkejä saman tekniikan avulla. Leijuvan ruoan lisäksi näissä kuvissa piti saada myös liikkuva neste täydelliseen asentoon kuvaamista varten. Monet saattavat luulla, että neste on vain tietokoneella luotu efekti, mutta se on aivan oikeaa. Neste on kuvattu 100-prosenttisesti kameralla erittäin pitkän ja työteliään prosessin avulla.
”Kuvan luominen on jo itsessään tarinan toistamista. Ensin teemme luonnoksen siitä, miltä haluamme lopullisen kuvan näyttävän. Luonnostelemme myös nesteen liikkeen muka liikkuvasta kupista. Sen jälkeen otamme ehkä 100–150 kuvaa liikutellen lasia ja yritämme imitoida nesteen putoamiskulmaa. Haluamme imitoida putoamiskulmia, joten toistamme putoamisen mahdollisimman lähellä lopullisen kuvan kulmaa. Toistamme sen niin monta kertaa kuin meidän täytyy, jotta saamme nesteen muodot näyttämään mahdollisimman todenmukaisilta. Se on kuitenkin nestettä, joten liike on täysin satunnainen. Jatkamme kupin liikuttelemista ja kuvien ottamista, kunnes nesteen liikkeet ja pisarat näyttävät juuri siltä kuin haluamme.”
Kaikki Pablon kuvat on otettu Sony α7R III -kameralla. ”Kamera auttaa minua monin eri tavoin. Koska minun on usein otettava niin monta kuvaa eri kulmista, tarvitsen todella kevyen kameran, jotta jaksan pidellä sitä pitkän aikaa. Myös kallistettava näyttö on loistava ominaisuus, koska sen avulla voin ottaa kuvia mukavasti korkeista kulmista katsoen alaspäin ruokaan. Kamerassa minua kiehtoivat ensin sen upeat värit ja dynaaminen alue. Se saa ruoan näyttämään hyvältä ja antaa minulle joustavuutta muokkaamiseen ja jälkituotantoon.”
Leijuvan vaikutelman luomiseksi Pablo ja hänen avustajansa Monica Sanz ripustavat kohteet kehykseen, jotta ne saataisiin täydelliseen kohtaan taustan eteen.
”Tausta on todella tärkeä, se on tarinan kolmas osa. Se luo kuvaan ympäristön. Se kertoo katsojalle, onko kyseessä moderni, klassinen vai rustiikkinen kuva. Se kehystää kaiken niin kirjallisesti kuin kuvaannollisestikin”, Pablo sanoo.
Pablolle taustat ovat niin tärkeitä, että hän tekee ne kaikki käsin avustajansa kanssa, jotta hän saa kuvaan juuri oikeanlaisen taustan. ”Käytämme puuta, kangasta, muovia, pahvia – mitä ikinä tarvitsemmekin kuvien taustaa varten.”
Hän jatkaa selittämällä varusteidensa tärkeyttä: ”objektiivit ovat tärkeitä ruokakuvauksessa, koska ruoka ei saa näyttää epämuodostuneelta tai vääristyneeltä. Tästä syystä en käytä laajakuvaobjektiiveja. Ennen käytin Sony 90mm f/2.8 -makro-objektiivia, se oli suosikkiobjektiivini useiden vuosien ajan. Vähän aikaa sitten aloin kuitenkin käyttää 100mm STF f/2.8 -objektiivia. Bokeh-efekti näyttää upealta, niin orgaaniselta. Se on uusi suosikkiobjektiivini!”
Vaikka kuvaa voikin muokata jälkituotannon aikana, on tärkeää, että valo on oikeanlainen kuvaa otettaessa. Kuten monissa ruokakuvissa, myös Levitation-sarjassa valo on melko yksinkertainen. Pehmeä ja luonnollinen valo saatiin aikaan käyttämällä suurta softboxia, ja vastapäinen heijastin auttoi pehmentämään varjoja.
Valon, draaman, taustan ja värien yhdistelmä muodostaa sarjan kuvia, joita tekisi mieli syödä, tai tässä tapauksessa juoda.
”Kuva ei koskaan valehtele, omani ehkä.”
