“Etelämanner on eri maailma”, sanoo elokuvantekijä Maciek Jabłoński äänessään sellaista omakohtaisesti koettua kunnioitusta kuin vain planeettamme viimeisessä suuressa erämaassa itse käyneellä voi olla. Se on säälimätön ja vaarallinen ympäristö yhä “vielä yli sadan vuoden aikana tehtyjen tutkimusretkien jälkeenkin ja huolimatta kaikista moderneista navigointi- ja turvatekniikoista”. Eteläisen jäämeren vaarat ja kauneus välittyvät pelottavan realistisesti hänen ensimmäisessä pitkässä dokumenttielokuvassaan Selma – An Adventure from the Edge of the World (Selma – seikkailu maailman laidalla). Elokuva kertoo puolalaisen purjeveneen S/Y Selma Expeditionin ja sen 11-henkisen miehistön matkasta Rossinmerelle, joka on maailman kylmimpiä ja eteläisimpiä merialueita.
Maciek on koonnut dokumentin Rossinmeren tutkimusretken kuvamateriaalista sekä “aluksen monista muista Etelämantereen tutkimusretkistä, jotka olivat suuntautuneet tuolle alueelle”. Hänen tekemänsä elokuva ei näytä pelkästään miehistön saavutuksia vaan myös sen, millaista mielenlujuutta tarvitaan pienen purjeveneen luotsaamisessa näiden kiehtovien mutta hengenvaarallisten vesien läpi. “En ollut miehistön jäsenenä Selman Rossinmeren tutkimusretkellä – en tuntenut tiimiä vielä silloin – mutta kuulin tästä haasteesta ystävältäni. Osallistuin myöhemmin Etelämantereen varhaiskeväällä järjestettyyn Selman matkaan ohjaajana ja elokuvaajana tuodakseni heidän tarinansa valkokankaalle.”
Kuvaaminen Selmalla oli ajoittain hankalaa, kuten odottaa saattoikin, erityisesti koska Maciek toimi myös miehistön jäsenenä, jolla oli “veneessä samat velvollisuudet kuin kaikilla, mukaan lukien keittiö-, vahti- ja ruorivuorot”. Pystyäkseen kokoamaan arkistokuvamateriaalin ja täydentämään elokuvaa omalla kuvamateriaalillaan hänellä oli oltava täsmälliset otokset. Hänelle olikin tärkeää pitää kameransa aina käsillä, jotta hän pystyi reagoimaan tilanteeseen. “Nukuin kameran kanssa, menin vahtivuoroon kameran kanssa ja menin myös vessaan kameran kanssa!” hän nauraa.
Aluksessa oli tiukat rajat sille, kuinka paljon kukin miehistön jäsen sai ottaa mukaansa matkatavaroita, joten pieni, kevyt ja tehokas kuvauskalusto oli välttämättömyys. “Lähes koko elokuva on kuvattu Sonyn laitteilla”, Maciek selostaa: “Vuoden 2015 Rossinmeren tutkimusretki oli kuvattu pääasiassa PXW-X70:llä, jossa laatu ja liikuteltavuus ovat hienossa tasapainossa. Omalla matkallani A/B-kamerarunkoinani olivat Alpha 7 III ja Alpha 7R III. Tarvitsin kameroita, joilla pystyi kuvaamaan video- ja stillkuvaa elokuvalaatuisena – ja ainoastaan Sonyn Alpha 7 -sarjassa nämä asiat yhdistyvät täydellä kennokoolla. Käytin myös FS5-kameraa, joka toimi A-kameranani työskennellessäni maissa Selman kuvauksissa. Pidän kovasti FS5:stä sen pienen koon vuoksi, mutta tämän projektin keskiössä olivat Alpha 7 ‑sarjan kamerat.”
Täyden koon sensori näin pienikokoisessa rungossa” oli lisäetu, kuten myös Maciekin Alpha-kameroiden sisäinen kuvanvakautus (IBIS), josta hänen kuvamateriaalinsa oli vahvasti riippuvainen, “koska en käyttänyt kuvauksissani ulkoista gimbaalia. Pystyin kuvaamaan myös S-Log-formaatilla parempaa laatua ja asettamaan kameran 50p/100p-tilaan, jotta pystyin myöhemmin jälkituotannossa vaihtamaan kuvataajuutta melko vapaasti. Myös näiden kameroiden akuilla on erinomainen suorituskyky, kamerassa on tukeva säänkestävä rakenne ja niillä voi kuvata erittäin heikossa valaistuksessa laadun siitä juurikaan kärsimättä – nämä kaikki ominaisuudet olivat elintärkeitä purjehdittaessa haastavilla vesillä.” Kun kuvauksia täytyi tehdä Selmalla ja sen ulkopuolella ja mastosta käsin, Alpha-kamerat tarjosivat Maciekille kaiken hänen tarvitsemansa. “Olen sitä mieltä nyt”, hän toteaa: “että vaikka olisin ottanut ison kameran mukaani, en olisi pystynyt käyttämään sitä. Usko pois, kun on maailman äärissä ja jääkylmää vettä tulvii kannelle, huomio kiinnittyy todellakin johonkin muuhun kuin ison kameran käyttämiseen! Suurin vaikeuteni merellä kuvaamisessa oli pärjääminen omien heikkouksieni kuten merisairauden kanssa ja itseni pakottaminen työskentelemään ja keskittymään kuvaan. Välillä se oli todella vaikeaa.”
Kuvaustilanteet vaihtelivat Drakensalmen ankarissa myrskyistä miehistön kamppaillessa valtavia aaltoja vastaan valtavia aaltoja vastaan aina Rossin jäähyllyn kauniiseen mutta hyytävän tyyneen kimallukseen, joten Selma ”on ehdottomasti kaikkein haastavimmissa olosuhteissa tehty elokuva”, kertoo Maciek “ja minulle se oli myös ensimmäinen kohtaaminen Etelämantereen kanssa. Jos laitteeni eivät olisi mahdollistaneet tämän elokuvan toteutusta, en olisi varmaan koskaan lähtenyt sinne. Nykyään Etelämantereen tutkimuksen pitäisi olla paljon helpompaa, koska meillä on nykyaikaiset navigaatiolaitteet ja hyvin varustellut alukset, mutta kyse ei ole pelkästään tekniikan edistymisestä. Vahvin ja heikoin lenkki on aina ollut ja on yhä ihminen. Kuten yksi miehistön jäsen toteaa elokuvan lopussa, Rossinmeren tutkimusretket todistavat, että jos todella haluaa jotakin, sen pystyy saavuttamaan riippumatta siitä kuka on.”
