ˮKun ihmiset puhuvat matelijoista, sammakkoeläimistä, hyönteisistä ja hämähäkkieläimistä, he sanovat usein niiden olevan rumiaˮ, kertoo Javier. ˮKun he näkevät lähikuvia niistä, toivon, että he näkevät myös niiden kauneuden.ˮ
Keskustelemme Javierin palkituista villieläinten makrokuvista ja erityisesti siitä, miten hän valitsee kohteensa: sammakot ja rupikonnat, hämähäkit ja skorpionit. Hän sanoo, että kaikessa on kyse opettamisesta. Tarkemmin ottaen halusta opettaa muita ihmisiä.
Rakkaus voi olla joidenkin mielestä liikaa sanottu, mutta muutoksen aikaansaamiseksi on vain muutettava tapaa, jolla ihmiset näkevät nämä eläimet. Tämä on totta erityisesti silloin, kun kyseessä on luonnonsuojelu, mikä on kaikkien biologien tavoin lähellä Javierin sydäntä. Yksi hänelle tärkeä projekti on Meet Your Neighbours, jossa ihmiset näkevät ympärillään elävät upeat olennot valokuvan keinoin.
ˮEt suojele asioita, joita vihaatˮ, hän selittää. ˮSiksi yritämme vaikuttaa ja muuttaa ihmisten ajattelutapaa, jotta he pitäisivät parempaa huolta heitä ympäröivästä maailmasta. Kun he näkevät käärmettä tai hämähäkkiä esittävän kauniin valokuvan, jossa näkyy sen luonnollinen käyttäytyminen, tappamisen sijaan he yrittävät suojella sitä ja kohdella sitä kunnioittavasti. Valokuvauksella on voimaa saada tämä aikaan.ˮ
Opitun käyttäytymisen biologinen idea – ominaisuudet, joita meille kertyy elämän varrella – on todella tärkeä. Javier yrittää kehittää sitä muissa ihmisissä, ja se on myös painanut leimansa hänen omaan elämäänsä ja työhönsä. Hän selittää, että ˮreaktiomme tällaisiin eläimiin liittyvät paljon enemmän hoitamiseen kuin luontoon. Jos menet sademetsään, näet lasten leikkivän hämähäkkien ja skorpionien kanssa. He eivät pelkää, mutta kohtelevat silti eläimiä kunnioittavasti. Toisaalta, jos kasvat ympäristössä, jossa perheesi kieltää ja varoittelee, millä muulla tavalla voit odottaakaan toimivasi myöhemmin?ˮ
Javierin omaa opittua käyttäytymistä oli innostus muita olentoja kohtaan jo pienestä pitäen. Hän kasvoi maaseudulla Espanjassa, joten ympärillä oli aina villieläimiä. 14-vuotiaana hän sai vanhemmiltaan pienen digikameran, jolla hän pystyi tallentamaan kiinnostavia kohteita, ja he sanovatkin lopun olevan luonnonhistoriaa. 18-vuotiaana hän alkoi ottaa kuvia järjestelmäkameralla ja tarkoitukseen sopivalla makro-objektiivilla, ja uskomattomat yksityiskohdat saivat hänet kiinnostumaan aiheesta entistäkin enemmän. Hän opiskeli biologiaa yliopistossa, ja valmistuttuaan hän ryhtyi täysipäiväiseksi villieläinkuvaajaksi.
Auttaako tämä biologiatausta häntä nykyisessä työssään? ˮSe auttaa minua varmasti olemaan kärsivällinenˮ, hän nauraa, ˮkoska suuri osa biologina työskentelemistä on jonkin asian odottamista: reaktion tai tutkimasi kohteen käyttäytymisen... ja sitten voit tallentaa sen. Jos työskentelet biologina laboratoriossa, voit tallentaa sen tietoina, mutta jos työskentelet minun tapaani eläintieteilijänä kentällä, tietoja vastaa valokuva. Myös biologit etsivät mielenkiintoisia tarinoita ja aiheita. Se vie sinut uskomattomiin paikkoihin, ja voit löytää lajeja, joita ei ole koskaan aiemmin tutkittu. Voit myös välittää oppimasi asiat eteenpäin.ˮ
Käyttäytymisen tallentaminen onkin se, mitä Javier yrittää kuvillaan saavuttaa. Hänelle onnistuminen tarkoittaa sitä, että hän pystyy yhdistämään sen aitoon esteettisyyteen: loistava hetki yhdistettynä upeaan sommitteluun ja valaistukseen.
ˮMinulle parhaat ottamani kuvat heijastavat kohteen jonkinlaista toimintaa tai käyttäytymistä, mutta samaan aikaan kuvissa näkyy myös kauneutta. Näiden kahden asian on toimittava yhdessä.ˮ
Hän jatkaa, että ongelma ˮon se, että lähes kuka tahansa voi ottaa nykyisin kauniita kuvia. Minä taas pyrin tallentamaan tärkeitä tapahtumia. Biologistin taustastani on apua, koska kokemus aittaa minua ymmärtämään kohdetta ja ennakoimaan, mitä seuraavaksi tapahtuu. Valokuvaajana se auttaa minua tallentamaan juuri ratkaisevan hetken.ˮ
Tästä pääsemmekin hänen viimeaikaiseen menestykseensä Wildlife Photographer of the Year (WPOTY) 2018 -kilpailussa, jossa hän voitti Portfolio Award -palkinnon. Yksi sen vaikuttavimmista kuvista on Mother Defender, muotokuva noin 1 senttimetrin pituisesta heinäsirkkaäidistä, joka valvoo poikastaan oksan alapuolella käyttäen selässään olevaa piikkiuloketta hyökkääjien torjumiseen. Javierin mielestä se on hänen palkitsevin kuvasarjansa, jossa yhdistyvät luonto ja hänen kaipaamansa kauneus. ˮOlen kuvista ylpeä, koska niissä on juuri oikea yhdistelmä. Yksi hetki kohteen elämästä kerrottuna kiehtovalla tavalla.ˮ
Hän oli erityisen mielissään voitettuaan Portfolio-kategorian, koska hänen mielestään se auttaa häntä tekemään jotain suurempaa. Hän selittää, että ˮse on yksi tärkeimmistä kategorioista minulle. Siinä voit luoda tarinan tai teoksen tietystä kohteesta pidemmältä aikaväliltä. Kunnioittamani ihmiset, kuten National Geographicin kuvaajat, ovat myös voittaneet Portfolio-palkinnon, joten se on minulle suuri kunnia.ˮ
Mitä pidempi objektiivi on, sitä epätodennäköisemmin häiritset säikkyä kohdetta, ja Javier valitseekin lasinsa sen perusteella. Hän käyttää α7R III -kamerassaan sekä FE 50mm f/2.8 Macro- että FE 90mm f/2.8 Macro -objektiiveja. Ne ovat eniten käyttämäni objektiivit, mutta se tietysti riippuu täysin kohteesta – 90 mm:n objektiivin lisäulottuvuus voi olla erittäin hyödyllinen, mutta käytän myös FE 28mm f/2 -objektiivia, kun haluan näyttää eläimen omassa ympäristössään. FE 100-400mm f/4.5-5.6 GM on myös hyvä, koska se tarkentaa alle metrin päähän, jolloin voin kuvata esimerkiksi perhosia. Käytän sitä kuitenkin myös linnuille, nisäkkäille ja suuremmille eläimille.ˮ
Samalla tavalla hän iloitsee myös α7R III -kameransa 10 fps:n kuvasarjatilasta ja hiljaisesta kuvaustoiminnosta, joka poistaa kameran sulkimen kohinan tehokkaasti. Hänen mielestään nämä ovat täydellisiä ominaisuuksia kuvattaessa säikkyjä eläimiä, koska ˮkorkean kuvataajuuden ja hiljaisuuden yhdistelmä tarkoittaa, että voit tallentaa juuri haluamasi hetken. Olen myös havainnut sähköisen etsimen todella hyödylliseksi erityisesti makrokuvauksessa erittäin pienessä syväterävyydessä, koska voin käyttää tarkennuksen korostusta etsimessä ja varmistaa, että kohde on täydellisen terävä. Enkä pelkää myöskään suuremman ISO:n käyttämistä. Tiedän, että se takaa hyvän laadun.ˮ
Onko hän koskaan ollut väärässä tutkimansa käyttäytymisen suhteen? Tai liian lähellä mahdollisesti vaarallista kohdetta? ˮOn totta, että monet matelijat ja hyönteiset ovat myrkyllisiäˮ, Javier selittää, ˮmutta ne eivät ole vaarallisia, jos kunnioitat niitä. Jos ihmiset yrittävät koskettaa tai käsitellä niitä, ne voivat tuntea olonsa uhatuiksi, ja silloin ne iskevät. Ne eivät pure sinua hyvin vuoksi. Sillä tavalla ymmärrät, että juuri ihminen on vaarallinen. Pelkään kentällä vain ihmisiä, en eläimiä!ˮ
”Suojellaksemme jotakin meidän on ensin tunnettava ja rakastettava sitä, minkä voimme menettää. Valokuvaus on hyödyllinen työkalu, joka herkistää ja näyttää ihmisille, mikä meitä ympäröi. Kamerani avulla yritän esittää eläimet aidoimmassa muodossaan, samanaikaisesti sekä biologisesta että taiteellisesta näkökulmasta”
