Pian sen jälkeen, kun Davide Monteleonen kuvat toisensa löytäneistä äidistä ja tyttärestä olivat ilmestyneet Timen kannessa ja 28 sisäsivulla Beyond Walls -ptojektissa, Davide sai sähköpostiviestin.
ˮTämä oli ensimmäinen kerta, kun näin Etelä-Amerikasta tulevat siirtolaiset yksilöinä. Katseltuani heitä pitkän aikaa luulen ymmärtäväni heitä paremminˮ, viestissä sanottiin. Voisiko nykypäivänä saada parempaa todistetta valokuvauksen voimasta? Siirtolaisuus on vuosisatamme tarina, ja valokuvajournalistien tehtävänä on reagoida siihen, tutkia sitä ja haastaa yleiset käsitykset.
Time-lehden jutun tarkoitus oli selvä – haastaa siirtolaisuuta koskevat näkemykset. Daviden kuvat tekivät sen yksinkertaisella mutta elintärkeällä tavalla. Hänen keinonaan oli tehdä herkkiä ja hämmästyttäviä muotokuvia, mikä poikkeaa siitä, kuinka siirtolaiset yleensä kuvataan tiedotusvälineissä.
Davice kertoo käyttäneensä joka kerralla yksinkertaista, valkoista taustakangasta, ˮjolloin konteksti katoaa ja sinun on keskityttävä vain henkilöön. Se poistaa siirtolaisuuden stereotyypin, normaalisti näkemäsi asiat: hädän, jonottamisen… leirin täynnä epätoivoisia ihmisiä.ˮ Hän selittää, että yksinkertaisella efektillä voi muuttaa henkilöiden tilaa. ˮHeistä tulee yksilöitä, todellisia ihmisiä. Silloin on vaikeampaa käyttää ihmisarvoa heikentäviä ilmauksia, kuten ’tulva’, ’aalto’, ’massa’… voimme voittaa tällaisen ajattelun.”
Davide oli työskennellyt aiemmin muilla kameroilla, mutta tässä Timen toimeksiannossa tarvittiin uutta työkalua, ja hyvästä syystä.
ˮKäytin Sony α7R III -kameraa.ˮ Davide selittää. ˮSe oli aluksi suuri muutos, mutta pian aloin arvostaa sen etuja. Logistisesti pienen ja kevyen ammattilaistason kameran käyttäminen oli virkistävää, koska Beyond Walls -projektiin oli aikaa vain 15 päivää. Suurempi muoto tarvitsee aina jalustan ja valoja, mutta α7R III:lla pystyimme työskentelemään paljon nopeammin. Kiinnitimme vain valkoisen taustan seinälle, eikä juuri muuta tarvittu. Kameran laatu on hämmästyttävä, ja se sopiikin täydellisesti lehtikuviin tai valtavien julisteiden tekemiseen. Se on todella vaikuttava.ˮ
Myös α7R III:n säänkestävyys muutti Daviden työskentelymahdollisuuksia: ˮYhtenä päivänä kuvasimme maiden rajalla Tijuanassa, ja satoi rankasti. Meillä ei ollut aikaa odotella, koska meillä oli vain neljä päivää aikaa. Olen tottunut käyttämään vanhoja kameroita, joiden kanssa pitää pelätä pienenkin vesitipan pääsyä kameran sisään, mutta α7R III:ssa tällaista huolta ei ollut. Jos olisi kuvannut suuremmalla kameralla, olisin tarvinnut avustajan pitelemään sateenvarjoa! Nyt minun tarvitsi vain muistaa puhdistaa objektiivi silloin tällöin. Tämä ominaisuus tekee sinusta todella paljon tuottavamman, ja olen huomannut saman jutu kuvattuani niin arktisella alueella kuin aavikollakin.ˮ
ˮα7R III:n kokoisen kameran kanssa työskentely voi myös olla vähemmän pelottavaa herkille kohteilleˮ, sanoo Davide. Hän lisää, että kameran nopeus voi vapauttaa myös valokuvaajan.
ˮAutomaattitarkennus on niin nopea, ettei sitä edes huomaa. Voit siis tehdä sommittelun, jutella kohteelle ja unohtaa kameran.ˮ Kuten useimpien työkalujen kohdalla, ˮjos et huomaa sitä, se toimii täydellisesti.ˮ
Taustakangas ei juuri herätä huomiota Daviden kuvissa, mutta juuri se antaa hänen muotokuvilleen studiokuvien yksinkertaisen vaikutelman. Itse asiassa ˮse kaikki on luonnollista valoaˮ, Davide toteaa. ˮRipustimme taustan vastakkaiseen suuntaan auringosta, varjoon, minkä ansiosta valo on erittäin pehmeä.ˮ Manuaalisesti kuvatessaan hän valotti kaikkia kuvia hiukan saadakseen tyhjän taustan ja antaakseen kohteen olla etualalla.
”Juureni ovat dokumenttikuvauksen perinteissä, mutta haluan rohkaista uteliaisuuteen mieluummin kuin antaa informaatiota. Paras tarina ei ole kuva itsessään vaan se, mikä on kuvan ympärillä ja takana. Kehysten sisällä näet vain tunteiden tarjoaman ikkunan.ˮ
