Pitkällä valotusajalla kuvaamisessa on jotain taianomaista", Bertrand Bernager kertoo innostuneena. ”Kuvista tulee täysin luonnollisia, mutta niiden sisältöä ei pysty näkemään paljain silmin. Juuri pitkä valotusaika tuo kuviin oman taikansa.”
Pitkällä valotusajalla kuvattaessa kamerassa syntyy satunnaiselta vaikuttava tehoste, mutta kun sitä katsoo tarkemmin, huomaa sen lainalaisuudet. Tällainen kuva osoittaa, miten kohteet, valo ja ihmiset liikkuvat tietyssä paikassa. ”Ensimmäisenä tulee mieleen liikkuvien ajoneuvojen takavalojen jättämät punaiset juovat”, kertoo Bertrand. ”Lisäksi on mahdollista luoda omaa liikettä. Kun otin tätä kuvaa Kiotossa, siirsin kameran kolmijalkaa valotuksen aikana. Siksi valojuovista tuli hämmästyttäviä.”
Tästä tekniikasta on hyötyä muulloinkin kuin valoja kuvattaessa. Sitä voi soveltaa myös ihmisten ja heidän liikkeittensä kuvaamiseen.
Kun valotusaika on riittävän pitkä, ihmiset katoavat, koska he eivät pysy paikoillaan niin pitkään, että heistä tulisi kuvan osia”, hän kertoo. ”Tämä kuva on otettu maailman vilkkaimpiin kuuluvassa paikassa, suojatiellä Tokion Shibuyassa. Käytin 15 sekunnin valotusaikaa. Mielestäni tässä kuvassa on parasta se, että suojatien keskellä näkyy selkeästi yksi selfie-kuvaa ottava henkilö. Kaikki muut ovat aavemaisia siluetteja, jotka ylittävät suojatien.
Bertrand ei valokuvaa kohteita tai maisemia sattumalta. Hän etsii vilkkaita kohteita, joissa liikkuu valoja tai ihmisiä. Pitkä valotusaika paljastaa muutoin piiloon jäävät liikkeet. ”Keskityn aukeisiin näkymiin, jotka pursuavat energiaa”, Bertrand kertoo. ”Niiden avulla korostan suurkaupungissa vallitsevaa ilmapiiriä. En kuvaa pitkällä valotusajalla pientä syrjäistä katua, jota tavalliset rakennukset reunustavat. Keskityn suureellisiin, vaikutuksen tekeviin paikkoihin, ja haluan tehdä niistä entistäkin hämmästyttävämpiä.”
Vaikka kuvaaminen pitkillä valotusajoilla vaatii kuvaajalta harjaantuneisuutta, laitteilta ei vaadita kovin paljoa. Bertrandin valinnat pitkällä valotusajalla kuvaamiseen ovat α6000 ja 42 megapikselin Sonyn α7R III sekä 16-35mm f/2.8 G Master -objektiivi. Laajakulmaobjektiivi mahdollistaa kaiken hänen edessään liikkuvan saamisen kuvaan. Pitkällä valotusajalla kamera täytyy kiinnittää kolmijalkaan, jotta se pysyy hievahtamatta paikallaan. ”Sanonnan mukaan paras kamera on se, joka sattuu olemaan mukana, mutta sama koskee kolmijalkaa”, naurahtaa Bertrand. ”Jos haluaa loistavia pitkällä valotusajalla otettuja kuvia, kannattaa hankkia kolmijalka, jota on valmis kuljettamaan mukanaan kaikkialle.”
Kun kuvataan pitkällä valotusajalla, kameran täytyy pysyä täysin paikallaan. Bertrandin mielestä etälaukaisimesta on runsaasti hyötyä. Silloin voi laukaista kameraan koskematta. Toinen vaihtoehto on käyttää älypuhelimeen asennettua Sony Image Edge Mobile -sovellusta.
Kuvat viimeistelee harmaasuodin (Neutral Density, ND). ”Jos haluaa käyttää pitkää valotusaikaa kuvatessaan päivänvalossa, on valittava harmaasuodin”, hän kertoo. ”Se päästää objektiiviin vähemmän valoa. Jos yrittää kuvata keskellä päivää noin yhden minuutin valotuksella ilman sellaista, kuvasta tulee vitivalkoinen. Käytän yleensä ND 1000 -suodinta. Se vähentää objektiiviin pääsevän valon määrää noin 10 EV. Joskus käytän ND32-suodinta. Se vähentää valon määrää vain noin 5 EV. Erilaisia harmaasuotimia käyttämällä saa erilaisia pitkällä valotuksella otettuja kuvia.”
Kuvaaminen pitkällä valotusajalla saattaa kuulostaa tekniseltä niiden korvissa, jotka eivät ole olleet kameran takana vähään aikaan. Bertrand kuitenkin suosittelee sitä jo aloitteleville kuvaajille.
Silloin oppii ymmärtämään valotusajan merkityksen”, hän kertoo. ”Siitä on hyötyä, kun haluaa kehittyä paremmaksi valokuvaajaksi ja oppia sommittelemaan kuvia. Pitkillä valotusajoilla kuvaaminen muistuttaa maalaamista tai piirtämistä. Silloin voi luoda mitä haluaa. Siksi suhtaudun työhöni intohimoisesti.”
”Valokuvauksessa yritän seurata valoa, erottaa liikkeen ja ikuistaa hetken.”