Istanbulin historiallinen kaupunki tarkoittaa eri ihmisille eri asioita. Se on Euroopan suurin kaupunki, ja ainoa, joka ulottuu kahteen maanosaan. Se on kosmopoliittinen sekoitus vuosituhansien kaupankäynnin, koulutuksen ja uskonnon kautta sekoittuneita kulttuureja. Valokuvaaja Murat Pulatille kaupunki symboloi kuitenkin aivan jotain muuta: toivoa.
ˮTulin Ankarasta Istanbuliin opiskelemaanˮ, hän selittää. ˮHalusin viimeistellä tutkintoni ja asua täällä. Niihin aikoihin luulin, että ansaitsisin elantoni täällä. Se oli unelmani, ja näen saman unelman ja toivon niin monissa kohtaamissani ihmisissä.ˮ
Juuri nämä muut ihmiset ovat olleet Muratin Ciry of Hope -projektin inspiraationa. Rehellisten muotokuvien sarja keskittyy Istanbuliin, mutta heijastaa kaikkien kaupunkien elämää. Jokainen kuva kertoo yksityiskohtia ihmisistä, joita kaupunkielämä kiehtoo ja inspiroi. Se voi luoda tai murtaa heidät.
ˮOlin aina ulkona ottamassa kuviaˮ, hän kertoo, ˮmutta se ei riittänyt. Halusin tietää lisää ihmisten elämästä ja tyydyttää uteliaisuuteni. Kuvasin siis kaikkialla kaupungissa: toimistotyöntekijöitä, kauppiaita, kodittomia hylätyissä paikoissa ja mielenosoittajia marsseilla. City of Hope on niistä tarinoista kuvattu tilkkutäkki.ˮ
ˮYksi asia on kuitenkin varmaa – toivon säilyttäminen suuressa kaupungissa ei ole helppoa. Kaikki nämä ihmiset ovat toiveikkaita tullessaan tänne. He haluavat olla jotakin – vaikutusvaltaisia, rikkaita tai ehkä vain vapaita – mutta liian monet häviävät pelin vähäisten mahdollisuuksien vuoksi. Suurin osa ei menesty.ˮ
City of Hope -projektissaan Murat käyttää pääasiassa α7R III -kameraa. Siirryttyään siihen α7 II:sta hän mainitsee resoluution ja kuvanlaadun olevan merkittäviä tekijöitä.
ˮTärkeimmät asiat ovat tarkkuus ja dynaaminen alueˮ, hän selittää. ˮErityisesti jälkimmäinen, koska studionani toimii koko kaupunki ja minun on oltava valmiina mihin tahansa. Saatan nähdä jotain, ja minun on reagoitava ja otettava kuva ilman, että ehdin säätää valoa. Kyseessä voi olla taustavalo tai kirkas taivas, mutta α7R III:n avulla niin valon kuin varjojenkin yksityiskohdat on helppo tuoda esiin. Sama koskee ISO-suorituskykyä. Se on todella mukautuva, joten voin kuvata kohteita helposti heikossa valossa.ˮ
Jokainen kohde on projektin uusi luku. Hän sanoo, että työ voi kuitenkin olla vaikeaa, koska ihmiset ovat usein menettäneet toivonsa. Joskus kohteena ovat HLBT Pride -marssijat, joilta on viety oikeus osoittaa mieltään, ja joskus kodittomat.
ˮTunnen paljon tänne tulleita ihmisiä – he ovat hyviä tyyppejä ja hyviä työntekijöitä – mutta heidän täytyy elää nyt kadulla. Siellä on sateista ja kylmää, enkä voi auttaa heitä. Otan kuvia, juttelen ja vietän aikaa heidän kanssaan. Minä voin kuitenkin palata omaan elämääni, mutta he eivät. Minä olen tarkkailija, ja se on joskus vaikeaa.ˮ
α7R III:n automaattitarkennusjärjestelmä on muuttanut Muratin työskentelytavan täysin. Hän sanoo, että ˮ10 vuotta sitten en olisi voinut tehdä tätä projektia, koska kamerat eivät toimineet tavalla, jota tarvitsen.ˮ
Hänen mukaansa Eye AF -tilan ansiosta ˮtarvitsee vain painaa painiketta, ja tiedän, että kamera tarkentaa kohteeseen. Se on tärkeää, koska jos käytän automaattitarkennusta silmän etsimiseen ja sen jälkeen tarkennukseen ja sommitteluun, saatan hukata oikean hetken. Nyt minulla on yksi tekninen asia vähemmän huolehdittavana. Tiedän, että kuvista tulee joka kerralla teräviä, vaikka kuvaisin suurimmalla aukolla, ja sen ansiosta voin olla luova.ˮ Myös α7R III -kameran rakenne ja koko ovat tehneet vaikutuksen Muratiin. Niiden ansiosta hän voi ottaa haluamansa kuvat kaikissa sääolosuhteissa ja ilman DSLR- tai keskikokoisen kameran liiallista painoa. ˮMinä kuvaan kadulla, joten kameran on kestettävä vettä tai lunta, ja tämä todella kestää. Myös koko on täydellinen erityisesti käyttäessäni pieniä objektiiveja, kuten FE 35mm f/2.8. Voin pysyä lähes näkymättömänä.ˮ
ˮEn ole valmis. Siinä kestää vielä muutama vuosi, koska haluan tehdä lisää kuvia erityisesti heistä, jotka ovat todellisia voittajia – heistä, jotka saavat mitä haluavat. Voittajia on kuitenkin vaikeampi löytää, ja joskus se johtuu siitä, että he eivät tiedä olevansa voitokkaita. Niin monet ihmiset haluavat jatkuvasti enemmän ja enemmän, joten heidän toiveensa eivät voi täyttyä. Meidän on yksinkertaistettava elämäämme ja tajuttava, että menestys ei ole sitä, mitä näemme televisiossa ja lehdissä. Koko yhteiskunnan on opittava, että kaikilla ihmisillä on taitoja ja kykyjä ja että kaikki ovat arvokkaita. Ehkä se on suurin toivoni.ˮ
