Merkityksellisiä projekteja luomassa

Valokuvaus tuli Natan Dvirin elämään myöhäisessä vaiheessa. 30-vuotiaana hän siirtyi yritysmaailmasta valokuvaukseen, ja hänestä tuli lehtikuvaaja ja valokuvajournalisti ennen kuin hän vakiinnutti asemansa taiteilijana, jolla on näyttelyitä museoissa ja gallerioissa. Nykyään Natan on koulutuksen toimitusjohtaja Houston Centre for Photography -organisaatiossa, ja hänen töitään on julkaistu johtavissa julkaisuissa ympäri maailmaa. Kiireisestä aikataulustaan huolimatta Natan priorisoi edelleen omat projektinsa ja ikuistaa ne Sony Alpha -kamerallaan.

”Projekti mahdollistaa sen, että voi olla tarkoitus ja voi luoda suurempia keskusteluja”, hän selittää. ”Kaikki alkaa ideoiden ja tilanteiden tutkimisesta.” Mikä tärkeää, Natanin mielestä projekti antaa valokuvaajille mahdollisuuden työstää valokuviaan: ”Työtään on todella analysoitava. Mitkä ovat ideat, joista haluat keskustella sarjassa, ja miten kuvaajasta tulee tarinankertoja?”

Natanin äskettäinen Subway Diaries -projekti perustuu hänen aiempaan työhönsä Platforms (2013–2017). ”Platforms-projektissa tarkasteltiin yksinäisyyttä suuremmissa kaupungeissa”, Natan selittää. ”Se kuvattiin digitaalisella järjestelmäkamerallani, ja kun tulostin sen, tajusin tekniikan rajoitukset; ilmeni kohinaa ja terävyys hävisi. Tehokkaan Alpha 1 -kameran käyttäminen oli kuitenkin ratkaiseva tekijä Subway Diaries -projektissa.”

Kun Natanilta kysytään hänen lempiominaisuuttaan Alpha 1 -kamerassa, hänen oli vaikea poimia vain yhtä asiaa. ”Se on fantastinen kamera, joka tekee kaiken, mitä tarvitsen: korkean resoluution kuvia, upea suorituskyky hämärässä – siitä ei ole mitään pahaa sanottavaa!”, hän innostui. ”Käytän niin monia eri ominaisuuksia. Rakastan erityisesti suurta etsintä ja näyttöä, erityisesti kovassa valaistuksessa. Viivettä ei ole, ja tarkennus on niin älykäs ja nopea, ettei minulta jää koskaan kuvaakaan ottamatta.”

Natan kertoo lainauksen Robert Capalta: ”Jos kuvasi eivät ole riittävän hyviä, et ole tarpeeksi lähellä”. Tämä filosofia sanelee Natanin objektiivivalinnat, ja hän noudattaa sitä projekteissaan. ”Menen mielelläni lähelle kohteitani sen sijaan, että kuvaisin kaukaa”, hän selittää. ”Minulla on Sony FE 16-35mm f/2.8 GM-, FE 70-200mm f/2.8 GM OSS- ja FE 24mm f/1.4 GM -objektiivit, mutta FE 24-70mm f/2.8 GM II on suosikkiobjektiivini, koska se antaa oikean tasapainon tilanteissa, joissa kuvaan, erityisesti haluamieni kuvausetäisyyksien osalta.”

Hän lisää, että ”16–35 mm voi olla hyödyllinen, kun minun on päästävä lähelle ja kuvattava koko näkymä, mutta yleensä käytän mieluiten 24–70 mm:n objektiivia ja astun askeleen taaksepäin. 24 mm on erittäin hyvä hämäriin olosuhteisiin, ja 70–200 mm on valintani kaupalliseen valokuvaukseen ja muotokuviin.”

Osana työtään Natan myös johtaa valokuvauskiertomatkoja ympäri maailmaa, jolloin hän välttelee suosittuja turistikohteita paljastaakseen paikkojen aidot tarinat, luonteet ja olemukset. Äskettäisellä matkalla Kuubassa hän vältteli tarkoituksella klassisia autoja ja muita kliseitä. ”Kuubassa oli erityisiä hetkiä. Matkalta on kuva naisesta, joka kävelee kadulla sateenvarjon kanssa, ja varauduin kohtaukseen, joka voisi avautua. Mutta kuva on silti saatava otettua.” Alpha 1 -kameran avulla Natan ikuisti kuvan, ja hänen projektinsa toi esiin aitoja tarinoita Kuubasta.

”Yhdessä kuvassa on miehiä, jotka lastaavat roskia suojapeitteen päälle ennen kuin lastaavat ne roska-autoon. Tämä työ on inhottavaa, mutta he tekevät sen hymy kasvoillaan. Valokuva kertoo tarinan, ja sen avulla ymmärtää Kuubassa olevan köyhyyden ja ihmisten päivittäistä elämää eri tavalla.”

Lisää kerrottavia tarinoita löytyi, kun Natan vieraili Meksikon ja Guatemalan välisellä laittomalla rajanylityspaikalla. ”Kuvasimme muutaman tunnin kummallakin puolella rajanylityspaikkaa, ja todistimme, miten ihmisiä ja tuotteita salakuljetettiin joen yli. Ennen valokuvien ottamista tarkkailin tapahtumia 15 minuuttia ja yritin vain ymmärtää tilanteen. Kysyin itseltäni, ’Mitkä ovat tämän tarinan tärkeimmät osat?’”

Pienessä Todos Santosin kylässä Guatemalassa alkuperäiskansan edustajat käyttävät omaperäisiä asuja: miehillä on raidalliset housut ja valkoiset paidat, ja naisilla on usein yllään punaista. Sen sijaan, että olisi vain ottanut yksittäisiä muotokuvia, Natan pyrki kertomaan syvemmän tarinan.

”En halua vain esitellä näitä vaatteita käyttävien ihmisten päivittäistä elämää”, hän selittää, ”vaan myös räätäleitä ja markkinoita, joilla kangasta myydään, koska ne ovat osa vaatteiden taustalla olevaa tarinaa.”

Sony Alpha 1 -kamerallaan ja G Master -objektiiveillaan varustautuneena Natan luo työn rungon, joka kertoo yksittäistä kuvaa laajemmalle ulottuvan tarinan. ”Tutkiskelen mielelläni erilaisia kulttuurillisia, sosiaalisia ja poliittisia ilmiöitä”, hän sanoo.

”Joistain hetkistä tulee upeita yksittäisiä valokuvia, mutta koko tarinaa ei voi ymmärtää vain yhdestä kuvasta.” Hän lisää: ”Kuvia yhdistämällä syntyy erilainen vaikutelma, täydellinen kokemus siitä, mitä tapahtuu.”