Kuvittele, että tunnet olevasi täysin vapaa luomaan. Tilassa, jossa voit tutkia ideoita ilman ajan kahleita tai muiden tuomitsevia mielipiteitä. Näin Laura Zalenga suhtautuu omakuviinsa, ja kun hänen töitänsä näkee, ymmärtää hänen näkökulmansa ja tajuaa, ettei sen tekemiselle ole esteitä: se on mahtava tila. Vain hän, kamera ja rajattomasti mahdollisuuksia.

”Aloittaessani kuvasin monien muiden tapaan vain ympärilläni olevia asioita”, hän selittää, ”mutta pian löysin kiinnostuksen ihmisiä kohtaan. Asiahan on niin, että kun opettelee, ei halua häiritä ketään muuta tai tuhlata heidän aikaansa. Niinpä astuin omakuvien maailmaan. Vaikka nykyään työskentelen myös ammattimaisena muotokuvaajana ja ikuistan muiden ihmisten tarinoita, omakuvaaminen on edelleen yksi työskentelyni tärkeistä osista. Minulle se on täydellisen luovan vapauden ja kokeilun tila. Se antaa minulle energiaa yhtä paljon kuin haastaa minut kasvamaan. Vuosien varrella siitä on tullut tapa tutkia kysymyksiä identiteetistä, kuulumisen tunteesta ja siitä, mitä tarkoittaa olla ihminen. Koska olen sekä valokuvaaja että kohde, voin tutkia näitä teemoja ilman kompromisseja tai ulkoisia odotuksia.”

Lauran harkituissa ja huolellisesti mietityissä kuvissa tämä vapaus näkyy avoimesti kuvauspaikkojen ja vaatteiden valinnasta aina tapoihin, joilla hän sijoittaa vartalonsa kuvaan. ”Kuvani ovat usein minimalistisia ja visuaalisesti yksinkertaisia, mutta ne rakentuvat yleensä suurempien kysymysten ympärille. Olen kiinnostunut teemoista kuten yhteys, identiteetti ja suhteemme ympäröivään maailmaan. Luon mielelläni visuaalisia metaforia, jotka kutsuvat pohtimaan. Niinpä pyrin olemaan tunnistamaton suurimmassa osassa kuviani, koska ne eivät kerro ’Laurasta’ vaan käsitteistä, joiden toivon olevan tulkittavissa yksilön ulkopuolella.”

Hän kuvaa usein ulkona niityillä, puissa tai karuilla kallioilla, ja hänen keskeisenä tavoitteenaan on esitellä ihmisten ja luonnon välistä vuorovaikutusta usein matkimalla löytämiään muotoja tai sovittamalla itsensä luonnon aukkoihin. ”Monissa konsepteissani tutkitaan ihmisten ja luonnon välistä suhdetta. Minua kiinnostaa ajatus siitä, että emme ole erillään luonnosta vaan osa sitä. Aikana, jolloin monet ihmiset kokevat kasvavaa irrallisuuden tunnetta, yritän näyttää tuon tilan rehellisesti tai luoda kuvia, jotka heijastavat yhteenkuuluvuuden tunnetta. Luonto ei ole minulle koskaan tausta, vaan näen sen aina sommittelun kumppanina.”

Hänen laitteistonsa on yksinkertainen: Sony Alpha 7C II ja kolmijalka – vaikka hän joskus improvisoikin asettamalla kameransa kannon tai reppunsa päälle, jos inspiraatio iskee spontaanisti. ”Lähes kaikissa tapauksissa myös yhdistän puhelimeni kameraan Sony Creators' App -sovelluksella”, hän selittää. ”Jokainen, joka kokeilee omakuvien ottamista, huomaa sen olevan uskomattoman hyödyllinen työkalu. Aivan kuin olisin ottanut kameran näytön mukaan kohtaukseen. Katson sijaintiani kuvassa, asetan itselaukaisimen, laitan puhelimeni pois näkyvistä ja tarkoituksella unohdan kameran hetkeksi.”

”Mutta sovellus menee paljon pidemmälle”, hän sanoo. ”Sillä voi myös hallita kaikkia tärkeimpiä asetuksia, kuten säätää valotusta ja vaihtaa automaattitarkennustilaa, ja nähdä tarkalleen, mihin on tarkennettu, aivan kuten tavallisessa näytössä. Sonyn silmätunnistustarkennuksen kaltaisten tilojen avulla voin siirtyä kohtaukseen ja tiedän, että kamera tarkentaa juuri sinne, minne kuuluukin, jopa erittäin suurilla aukoilla. Ei enää esitarkennusta f/8-aukolla.”

”Työskentelytapani tarkoittaa usein sitä, että sovitan itseni paikkaan kuin palapelin pala”, Laura selittää, ”ja kun aloitin omakuvien ottamisen, minun piti palata kameran ääreen, jos valo muuttui, tai tarkastellakseni kuvia. Nyt minun ei koskaan tarvitse tehdä sitä, joten voin olla kokeilevampi ja vapaampi. Sovellus säästää minulta valtavasti aikaa, jonka voin sitten käyttää asioihin, joita kamera ei pysty tekemään puolestani, kuten konseptiin, tunteisiin ja tarinaan.”

”Sitten ovat uudet Custom Looks -tyylit”, hän jatkaa. ”Luulin, että valikoima oli rajallinen, mutta muokkaamalla niitä itse voi tehdä paljon muutakin. Olen työskennellyt filmityylillä, jota olen muokannut omaan tyyliini: vähentänyt kontrastia, onnistunut korostuksen kanssa, nostanut mustia sävyjä ja lisännyt samalla kylläisyyttä. Vertailin JPG:tä siihen, miten kehittäisin RAW-tiedostoni, ja se oli melko lähellä. Oli vaikuttavaa nähdä jotain samanlaista kuin muokkaustyönkulun tulokset, mutta suoraan kamerasta. Näin voin jakaa kauniita esikatselukuvia asiakkaille tai sosiaalisessa mediassa heti. Lisäksi se tarkoittaa, että voin nähdä maailman henkilökohtaisessa Custom Look -tyylissäni etsimen ja kameran näytön kautta valokuvatessani, mikä lisää paljon hauskuutta.”

Lauran Alpha 7C II -kamera sopii täydellisesti näihin projekteihin, hän sanoo. ”Rakastan sitä. Se on kompakti ja kevyt, mutta ilman kompromisseja. 33 megapikseliä, upea ISO ja dynaaminen alue, ja se on nopea. Usein patikoin etsien kuvauspaikkoja, mutta pidän siitä, että kamera on aina mukanani siltä varalta, että löydän skenaarion, johon yksinkertaisesti ei voi palata takaisin. Kun en kanna raskaampia, isompia varusteita, voin olla vapaa tehdessäni tutkimusmatkoja, kuten kiivetä puihin tai kallioille helpommin.”

”Kun olen monta vuotta työskennellyt ammattimaisesti, julkaissut, opettanut ja pitänyt kansainvälisiä näyttelyitä, uskon edelleen, että uteliaisuus ja kokeilu ovat luovan prosessin tärkeimmät osat. Valokuvaajilla on usein uskomattomia ideoita aloittelijoina”, hän toteaa lopuksi, ”mutta sitten he menettävät uteliaisuutensa, kun heistä tulee teknisesti taitavampia. Monille mentoroimilleni ihmisille työstä on tullut rutiinia, jossa on paljon vähemmän luovuutta ja intohimoa. Luennoilla ja työpajoissa pyrin opettamaan, miten vaalia sitä taianomaisuutta, joka ihmisillä on alussa: vapautta, mielikuvitusta ja uteliaisuutta. Omakuvat ovat edelleen suosikkitapani pysyä lähellä tuota tilaa. Ne ovat tila, jossa voi jatkaa oppimista ja unohtaa, epäonnistua ja kasvaa, testata ja ihmetellä.”

Voit nähdä lisää Lauran töitä hänen sivustollaan ja Instagramissa.’