Jään syvyyksissä

”Sitä ei puhu, eikä halua pitää enää ääntä, sitä vaan rauhoittuu. Se on eräänlaista luonnonkauneuden hiljaista kunnioitusta ja ihailua”, Tolis Fragoudis kertoo Sveitsissä Rosegin jäätikölle muodostuneista salaisista jääluolista, joita hän on tutkinut ja valokuvannut muutaman viime vuoden ajan.

Tolisilta vei kolme tuntia patikoida syvässä lumessa ja järvenjäätä pitkin jääluolille pakkasen ollessa -25 ºC laakson jäätikön puoleisessa päässä. Hän nauraa: ”Sinne pääseminen vaatii melkoisia ponnisteluja. Patikoimme sinne lumikengillä ja meillä oli myös ahkio mukana laitteille, sillä en lähde vain yhden kameran ja yhden objektiivin kanssa tällaiselle reissulle!” Koska Tolis suunnitteli kuvaavansa still- ja videokuvaa, hän otti mukaansa kolme kameraa: Alpha 7S II, Alpha 7R III ja Alpha 7R II sekä objektiivit 12-24mm f/4 G, 16-35mm f/2.8 GM, 24-70mm f/2.8 GM ja 70-200mm f/2.8 GM OSS, gimbaalin, dronen ja näiden lisäksi vielä turvavarusteita, köysiä ja elintarvikkeita.

Sonyn Alpha-runkojen pienen koon ja keveyden ansiosta Tolisin kaltaisilla kuvaajilla on mahdollisuus joko matkustaa kevyemmin tai ottaa mukaansa enemmän välineitä ylikuormittumatta. Tolis kertoo: ”Jos näitä kameroita vertaa DSLR-kameroihin, ne ovat hyvin kevyitä. Koska haluan ottaa paljon välineitä mukaani, se tarkoittaa loppujen lopuksi, että voin ottaa mukaan entistäkin enemmän! Olen ehdottomasti still-kuvien ja videoiden hybridikuvaaja, joten Alphan S- ja R-runkojen yhdisteleminen on täysin järkevää minulle. Näiden kameroiden valitsemisessa oli muitakin etuja. Pääsin esimerkiksi hyödyntämään Alpha 7R III:n korkeaa resoluutiota ja dynaamista aluetta pitkillä valotusajoilla luolissa, ja kuvasin myös käsivaralla hyvin pimeissä paikoissa Alpha 7S II:n upeilla korkean ISO-arvon kohinaominaisuuksilla.”

Tolis kertoo, että haastavat olosuhteet eivät haitanneet yhtään hänen kameroitaan, vaan tässä yhtälössä ensimmäisenä jäätyy aina ihminen. Hän nauraakin: ”Meillä on Sveitsissä sanonta, jonka mukaan palelemista ei ole olemassakaan – on vain huonoja vaatteita. -20 ºC on normaalia täällä, mutta oikein valmistautuneelle se ei ole ongelma. Akut hyytyvät nopeammin näissä lämpötiloissa, mutta niitä voi aina ottaa mukaan enemmän. Kamerat toimivat täydellisesti. Todellinen ongelma ovat omat sormet!” Tolis kertoo, että kunhan näihin upeisiin paikkoihin on päästy, jään ylimaallisen kauneuden ja eloisien värien kuvaaminen on kiinni ainoastaan perusasioista, kuten hyvästä sommitelmasta ja valotuksesta.

Tolis ottaa kaiken irti näistä pimeiden luolien väreistä pitkällä valotuksella ja luottaen jään läpi suodattuvaan tai luolan suuaukosta heijastuvaan vähäiseen valoon. ”Kuvaan täysin manuaalisesti”, hän selventää, ”ja käytän usein harmaasuotimia pidentämään valotusaikaa sekä Raw-muotoa. Pidemmällä valotuksella saan kuviin paljon enemmän dataa. Kuten tästä kuvasta näkyy, se on täyteläisempi ja syvempi ja siitä saa vedettyä esiin näitä huikeita värejä ja sävyjä jälkituotannossa. Mietin jälkituotantoa jo kuvatessani, miten saan kaiken irti näistä intensiivisistä kohteista.”

”Näiden paikkojen kauneudesta voi todella tulla riippuvaiseksi”, Tolis sanoo lopuksi. ”Jäätiköiden liikkumisen sekä sulamisen ja uudelleen jäätymisen vuoksi muodostelmat ovat joka kerta palatessani täysin erilaisia. Se on aivan ihmeellistä.”

”Aivan kuten jäätikkö itsekin, mahdollisuudet nähdä näitä luolia pienenevät koko ajan”, hän sanoo kohauttaen surullisena olkiaan, ”Yritin hiljattain palata sinne, mutta se oli liian vaarallista lumivyöryjen vuoksi. Lumivyöryt ovat toki luonnollisia Alpeilla, mutta ne ovat yleistyneet ilmaston lämpenemisen myötä. Muutaman vuoden kuluttua jäätikkö, sillat ja luolat sen alla saattavat olla menetettyjä, ja me olemme viimeisiä, jotka ovat nähneet ne omin silmin. Siitä olen kuitenkin aina kiitollinen.”