Syvä oppiminen

”Hyvä vedenalainen kuva vangitsee katsojan ja välittää tietoa”, selittää Alexis Rosenfeld. Hänen mukaansa kuva on onnistunut, kun ”se kiehtoo lapsia ja he haluavat esittää sinulle paljon kysymyksiä siitä!” Muutama vuosikymmen sitten Alexis oli itse yksi näistä lapsista. Hän imi itseensä tietoja vedenalaisesta maailmasta ja Jacques Cousteaun tutkimusretkistä. ”Sen avulla pääsin kokemaan jotain poikkeuksellista”, hän muistelee, ”matkustamaan luoksepääsemättömiin paikkoihin ja keräämään kiehtovia tarinoita.”

Tämä uusi maailma tarjosi Alexille pian suurta lohtua. ”Olen todella kärsimätön ihminen, mikä sotii vastoin parasta laatua, johon valokuvaajan tulisi pyrkiä", hän nauraa, ”mutta heti, kun pääsen veden alle, minulla on aikaa ja pystyn rauhoittumaan. Kuvittelen mielessäni kuvan, sen ympäristön ja sommittelun. Sitten vain odotan, kunnes oikea yhdistelmä on kuvattavissa. Sama koskee eläimiä, ja olen todella ylpeä onnistuessani ottamaan hyvän kuvan niiden käyttäytymisestä.”

Alexis alkoi harjoitella laitesukellusta ollessaan kahdeksanvuotias. Se oli olennainen askel kohti hänen nykyistä asemaansa. ”Ammattimaisena vedenalaisena kuvaajana toimiminen tarkoitti, että minun oli opittava sukeltamaan erittäin hyvin”, hän sanoo. ”Sukeltaminen on niin teknistä, että se on hallittava kokonaan. Vain silloin pystyy omistautumaan täysin valokuvaukselle.”

Valokuvajournalistin rooli on vieläkin vaativampi, koska Alexis ei etsi vain esteettisesti miellyttäviä kuvia. ”En voi kertoa tarinaa vain yhden kuvan avulla”, hän selittää. ”Projektini kestävät joskus useita kuukausia tai vuosia, ja ensimmäisen kuvan on oltava yhtenäinen viimeisen kanssa. Yhdessä niiden pitää kertoa tarina, jonka lukija pystyy ymmärtämään tekstiä lukematta.”

Viimeisimmässä Coral Reefs, Heart of the Ocean -projektissaan Alexis kertoo uhatun ekosysteemin tarinaa. ”Se kuvastaa tämän erikoislaatuisen ympäristön kauneutta, monimuotoisuutta ja uhanalaisuutta. Sain lisää motivaatiota projektiin, kun kuulin, että yksi kolmesta merieläinlajista on kotoisin koralliriutoilta.”

Minkälaista kuvaaminen veden alla on Alexin mielestä? Vedenalainen ympäristö aiheuttaa merkittäviä haasteita kuvaamiselle, koska veden läpi on vaikeampi kuvata kuin ilman läpi. ”Vedellä on neljä suurta haittapuolta”, Alexis selittää, ”se imee valon, saa värit katoamaan, kuljettaa hiukkasia, jotka sumentavat näkymän ja käyttäytyy ylimääräisen optisen linssin tavoin.” Kuulostaa vaikealta, mutta Alexisilla on useita tekniikoita haasteiden voittamiseksi. ”Valaistukseni avulla voin välttää hiukkaset mahdollisimman hyvin ja hyvä vedenalainen salama elävöittää värejä”, hän sanoo. Kuvaan myös erittäin laajoilla kulmilla, jolloin kameran ja kohteen välissä on vähemmän vettä.”

Alexisin Sony α7R II -kamerasta on apua myös aaltojen alapuolella. ”Otin Coral Reefs -projektissa paljon kuvia, joita en olisi saanut otettua vanhemmilla tai muilla laitteilla”, hän selittää. ”Hyödynsin erityisesti sensorin laatua, dynaamista aluetta ja suorituskykyä korkeilla ISO-arvoilla.” Hän kertoo, että ”sensorit sopivat erityisen hyvin vedenalaiseen kuvaamiseen ja tuottavat todella tarkan esityksen vedenalaisesta maailmasta. Heti, kun sukellamme syvyyksiin, auringon valo heikkenee, ja työskentelenkin usein ISO-arvolla 1600 tai suuremmalla. Käytän veden alla kuvaamiseen myös α7R III -kameraa, ja molempien kameroiden automaattitarkennus toimii todella hyvin veden alla. Sen ansiosta voin tarkentaa kaloihin ja merieläimiin myös silloin, kun ne liikkuvat nopeasti ja arvaamattomasti.”

”Olen käyttänyt Sonyn kameraa neljän vuoden ajan”, hän jatkaa, ”ja olen käyttänyt niissä FE 16-35mm f/2.8 G Master-, FE 12-24mm f/4 G-, FE 90mm f/2.8 Macro G OSS- ja FE 100-400mm f/4.5-5.6 OSS G Master -objektiiveja. Suojaan niitä Swiss-made-koteloilla, joissa on optisesta lasista tehdyt portit. Kotelot ovat vesitiiviitä jopa 200 metriin saakka. Koska kotelot tehdään mittatilaustyönä, kaikki säädöt ovat käytettävissä ja voin hallita kameraa. Ilman näiden toimintojen sekä Alphan suorituskyvyn ja käsittelymahdollisuuksien yhdistelmää en pystyisi työskentelemään veden alla niin helposti.”

Vaikka tekniikka ja kamera tekevät kuvaamisesta mahdollisimman helppoa, Alexis ei näytä haluavan liian yksinkertaista elämää. Puuttuisiko haastavuuden tunne silloin? ”Kyllä”, hän toteaa, ”silloin, kun vedenalainen työskentely on mielestäni helppoa, lopetan sen. Silloin minulla ei olisi enää mitään opittavaa. Jokainen sukellus on uusi oppimiskokemus teknisestä näkökulmasta ja ympäristön ymmärtämisen kannalta. Valot, eläinten käyttäytyminen ja veden väri vaihtelevat... juuri tämä asioiden yhdistyminen tekee kuvaamisesta niin erityistä. Huomaat pian, että kahta samanlaista sukellusta ei ole.”