Mennä virran mukana

Tolis oli jo kokenut matkailija, joka oli kierrellyt pitkin Meksikoa ja Keski-Amerikkaa. Valokuvauksesta oli tullut osa hänen matkaansa. Se tapahtui luonnostaan, hän sanoo. ˮMinulla ei ollut aikomusta nsaita rahaa valokuvauksella ja torjuin koko idean ihmisten kysyessä siitä. Se oli jotain, mistä nautin, se oli tapa sukeltaa toisten ihmisten maailmoihin.ˮ

Tällä on ollut suuri vaikutus hänen kuvaustyyliinsä, jonka hän sanoo perustuvan luovaan virtaukseen. ˮPäästän irti kaikestaˮ, Tolis kertoo. ˮEi vaatimuksia tai odotuksia. Otan vain kamerani ja annan virran kulkea. Siten pystyn mielestäni tallentamaan paikan, maiseman ja ihmisten todellisen luonteen.ˮ

Virran mukana kulkeminen edellyttää vapautta. Tolisin mukaan yksi Sonyn kameroiden parhaista puolista on se, kuinka helppoa ne on ottaa mukaan. ˮKamerat, kuten α7S II ja α7R II, joita käytin Nepalissa, ovat tehokkaita mutta kevyitäˮ, hän selittää. ˮPaino on aina vaikuttava tekijä, koska minun on liikuttava paljon. Siksi yritän päästä eroon jokaisesta mahdollisesta grammasta. Otan mukaan myös jalustan, dronen ja vakaajan videotöitäni varten, joten myös ne kerryttävät kuormaa. Paino on entistäkin tärkeämpi tekijä, kun olen 5 000 metrin korkeudessa vuoristossa, ja jokainen askel hengästyttää. Kamera hoitaa hommansa ja tuottaa upeita kuvia, ja minun on pysyttävä sen vauhdissa!ˮ

Tolisia auttaa myös se, että Sonyn kamera ei ole niin pelottava kuin jotkut suuremmat DSLR-kamerat voivat olla. Esimerkiksi kuvatessaan luonteikkaita muotokuvia Nepalin matkallaan hän huomasi, että ˮihmiset käyttäytyvät luontevammin kuin jos käyttäisin suurempaa DSLR-kameraa, joten he poseeraavat vähemmän. Minua ei pidetä niin ammattimaisena, joten voin olla anonyymimpi ja kadota hetken todellisuuteen.ˮ

Tolisin upea muotokuva oranssipukuisesta sadhusta Pashupatinathin temppelissä on erinomainen esimerkki tästä. ˮHe tulevat kaikkialta Intiasta ja Nepalista pyhiinvaellukselleˮ, hän kertoo. ˮOsa heistä voi feikata ja pyytää minulta rahaa, erityisesti jos he ajattelevat, että kuvaan ammattimaisesti. Kun juttelin tämän yhden miehen kanssa ja saimme luotua yhteyden, hän antoi minun ottaa kuvan hänestä.ˮ

Ottaessaan matkallaan muotokuvia Tolis tarvitsi α7R II- ja α7S-kameroiden erinomaisia tarkennus- ja valotusominaisuuksia sekä mahdollisuutta reagoida ja mukautua hänen vapaasti virtaavaan tyyliinsä. ˮNaisen muotokuva on otettu pienessä pimeässä mökissäˮ, hän kertoo. ˮMinut oli kutsuttu sinne päivälliselle. Kuten kaikissa matkakuvissani, siellä oli vain ovesta tulevaa luonnonvaloa, joten varmistin oikean valotuksen käyttämällä ISO 3200- ja f/1.4-asetuksia FE 35mm f/1.4 ZA -objektiivissani. α7R II hallitsee kohinaa kuitenkin niin hyvin, että sitä tuskin näkee.ˮ

Myös mukautuvuus on tärkeää Tolisille kontrastin luomiseksi kuviin. ˮHaluan aina vain uppoutua hetkeen enkä miettiä kameraa liikaa, joten minun on voitava luottaa sen kykyihin.ˮ

Katsotaan esimerkiksi tätä maisemaa Boudhanathin temppelistä Katmandussa. ˮOleskelin temppelin lähellä kolme päivääˮ, Tolis kertoo, ˮjotta pystyin odottamaan valoa. Kuvaan mielelläni valoa vasten, koska se on hyvä tapa välittää tunteita, joten minun on voitava luottaa kameraan. Tiesin, että α7R II:n dynaaminen alue selviäisi temppelin takaa paistavasta auringosta ja säilyttäisi valon ja varjojen rakenteen. Joissakin muissa kameroissa kuva voisi näyttää tummalta tai palaneelta.ˮ

Matkaprojektiensa avulla Tolis haluaa myös kannustaa ihmisiä suojelemaan ympäristöä. ˮOn erilaisia tapoja levittää tietoisuuttaˮ, hän selittää, ˮmutta minä matkustan, jotta voin kertoa tarinoita näistä maisemista ja ihmisistä, jotka tekevät planeetastamme mahtavan. Olen vakuuttunut siitä, että ihmiset eivät halua tuhota jotain näin kaunista, joka stimuloi aisteja ja edistää hyvinvointia.ˮ

Kuinka Tolis uskoo valokuvauksen voivan auttaa ympäristönsuojelussa? ˮUskon, että mitä enemmän tietoisuutta tämän planeetan kauneudesta voin levittää, sitä todennäköisemmin ihmiset haluavat suojella sitä. Olemme yhteydessä kaikkeen ja hyvinvointimme riippuu siitä.ˮ