Tarkennus kuvaan

Kun vanha ystäväni näytti minulle työstämäänsä projektia, tiesin, että minun täytyisi tehdä siitä jotain. Projekti oli valoinstallaatio uima-altaan alla, ja valokuvaajan mielikuvitukseni alkoi täyttyä eri mahdollisuuksista. Pian aloin jutella altaan omistajan kanssa ja kehitellä ideoita, joista muutamista otin testikuvia.

Altaan omistajat kuitenkin kysyivät, voisinko ottaa kuvia heidän tyttäristään altaan luona. En ollut varma, sillä minulla oli tietenkin omat ideani siitä, mitä halusin tehdä. Suostuin kuitenkin sillä ehdolla, että voisin mennä katsomaan allasta ja keksiä ideoita, joihin olisimme molemmat tyytyväisiä.

Minulla oli seuraavien kuukausien aikana monia ideoita, ja tutkin kaikki pienetkin yksityiskohdat, kuten uima-asujen oikean värin ja tyylin, ja ennen kaikkea tarkistin sääennusteet. Piti olla tuuleton päivä, kunnon auringonpaiste ja sininen taivas, sillä halusin uima-altaan näyttävän mahdollisimman läpikuultavalta.

Kuvauspäivä koitti, ja vietin suuren osan kuvausajastani parvekkeelta, josta avautui näköala uima-altaalle. Tulin alas kiittämään tyttöjä kärsivällisyydestä heidän vietettyään tunteja altaassa, ja aivan sattumalta näin tämän kuvan, jonka näette nyt. En voinut uskoa tuuriani, ja kaikki tuntui vain loksahtavan kohdalleen.

Kuvasin Sonyn Alpha 7R III -kameralla ja FE 24-70mm f/2.8 GM -objektiivilla. Menetin lähes 2 EV valoa käyttäessäni polarisaatiosuodinta vähentämään heijastusta vedestä. Jotta sain pidettyä kaikki tytöt terävästi tarkennettuina, minun piti varmistaa riittävän suuri syväterävyys. Asetin aukoksi f/13 ja herkkyydeksi ISO 320 luottaen, että uskomattoman hyvän tunnistimeni avulla saisin vielä tehtyä kuvasta hyvin ison tulosteen ilman, että kuvakohinaa tulisi näkyviin.

Vaikka kuvaan RAW-muodossa, olen asettanut JPEG-kuvan esikatselun omilla asetuksillani sellaiseksi, että se antaa minulle tuntuman siitä, millaiseksi muokkaan RAW-version studiolla. Tässä tapauksessa asetuksena oli Vivid, mutta saturaatio oli asetettu normaalia alhaisemmaksi.

Tavallisesti olisin kiinnittänyt kameran kolmijalkaan tämäntyyppisissä kuvauksissa, mutta tässä aika ratkaisi. Tytöt olivat olleet vedessä jo kaksi tai kolme tuntia, joten tiesin, että minun olisi otettava kuva ennen taian haihtumista. Jotenkin me kaikki onnistuimme sinä päivänä saamaan vielä viimeisen adrenaliinisysäyksen ja luomaan jotain taianomaista.

Rakastan tämän kuvan hiljaisuutta ja rauhallisuutta. Kuvasta ei kuitenkaan näy, kuinka monta viikkoa sen suunnitteluun meni, jotta edes kuvaus saatiin järjestymään.