Nepal on minulle hengellinen paikka, mutta se on myös erittäin kiireinen paikka. Siellä sattuu ja tapahtuu. Kaikki oli kuitenkin toisin huhtikuussa 2021. Valokuvaajana olen kiinnostunut kuvaamaan ihmisiä ja tunteita, mutta ihmisillä oli maskit kasvoillaan, kadut olivat hiljaisia. Tunnetta ei ollut esillä.
Bhaktapurissa sijaitsevan Dattatreyan temppelin edessä olevalla aukiolla törmäsin leikkiviin lapsiin, jotka vaikuttivat olevan ainoita, joita Covid-19-pandemian aiheuttama tilanne ei pelottanut. Yhdelläkään lapsista ei ollut maskia. Näin kaikki tunteet näiden lasten kasvoilta.
He leikkivät jättimäisessä vaunussa, jota käytetään aurinkokunnan uutta vuotta juhlistavan Bisket Jakra -festivaalin aikana. Aikuiset miehet vetävät Rathas-nimellä kutsuttavia vaunuja suurten köysien avulla.
Lapset eivät tietenkään saa vaunuja liikkeelle, mutta he leikkivät työntävänsä niitä ja matkivat aikuisten miesten tapaa liikuttaa vaunuja. Tämä energia kiehtoi minua, tämä positiivinen karma, ja yritin vangita tämän hetken ajassa, jossa olin näkymätön. Kukaan lapsista ei katsonut minua eikä yrittänyt tehdä mitään parantaakseen kuvaa, sillä he olivat kiireisiä pitäessään hauskaa ja hullutellessaan täynnä energiaa.
Sää oli myös melko uskomaton. Myrsky oli juuri lähestymässä kaupunginosaa tehden valosta dramaattisen ja kauniin.
Kun kuvaan tällaista dynaamista tilannetta, käytän Sony Alpha 9 -kameraa ja FE 24-70mm f/2.8 GM -objektiivia. Kamera yhdessä tämän objektiivin kanssa on täydellinen yhdistelmä tällaisen tilanteen kuvaamiseen. Voin luottaa sensoriin ja sen tuottamaan parhaaseen kuvanlaatuun, kun taas Multi-Pattern-mittausjärjestelmä tuottaa lähes täydellisiä tuloksia jokaisella kuvauskerralla. Objektiivi on myös uskomattoman terävä, mikä on osasyy siihen, miksi kuva on mustavalkoinen. Joskus värit voivat olla liian täydellisiä ja antaa liikaa tietoa kuvasta, jolloin mitään ei jää katsojan mielikuvituksen varaan. Näin kuvasta tulee salaisempi ja kiintoisampi.
Tässä kuvassa minua ajaa tietynlainen positiivinen energia. Lapset ovat omia itsejään. Voit tarkastella tätä kuvaa pitkään, sillä se sisältää useita elementtejä ja melkein jokainen kuvan lapsi on nähtävillä. He ovat kaikki erilaisia hahmoja. He ovat äänekkäämpiä, hauskempia, dynaamisempia. Mielestäni se on hyvin ainutlaatuinen hetki.
Olen opiskellut fysiikkaa, joten ponnistelen todellisuuden hahmottamisen kanssa enkä tiedä onko sellaista asiaa kuin todellisuus todella olemassakaan. Siksi etsinkin aina upeita hetkiä vangitsevia kuvia, kuten nämä, joiden sisältö on selvä, mutta joiden tarkoitus ei.
”Valokuvauksessa minulle ei ole tärkeää se, mitä kuvassa näkyy ja mitä se esittää vaan millaisia kysymyksiä se herättää"