On aikainen talvi vuonna 2022 ja Islannin pääkaupungissa Reykjavikissa pakkanen kiristyy. Napapiirin lähellä asuvat karaistuneet asukkaat eivät anna kylmien lämpötilojen estää luovuutta, ja kaupungin puistossa, pakenevan talviauringon alla, valokuvaaja Páll Stefánsson kuluttaa aikaansa ennen tapaamista.

Alhaisen, paljaan valon ja muutamien silmää hivelevien hetkien inspiroimana hän valitsee kohteekseen ylös katsovan patsaan, jonka päällä on runsaasti huurretta. Hän rajaa sen täydellisesti FE 100 mm f/2.8 STF GM OSS -objektiivillaan.

100 mm:n kiinteän polttovälin objektiivi voi vaikuttaa epätavalliselta vaihtoehdolta hetken mielijohteesta syntyvälle valokuvaukselle, mutta tulokset puhuvat puolestaan, sillä Páll luottaa sen polttovälin ja laadun yhdistelmään. ”Objektiivi on aina mukanani”, hän myöntää, aina katukuvista muotokuviin ja jäisiin maisemiin sekä tulivuorille.

Mistä se johtuu?

”Minulle 100 mm on erinomainen yleiseen käyttöön tarkoitettu objektiivi ja pidän sen kaikenlaisille aiheille sopivasta luonnollisesta perspektiivistä”, hän kertoo. ”Näkymän avulla voit rajata maisemakuvia tai ihmisiä tiukasti ilman vääristymiä. Se on käyttämieni objektiivien pidemmästä päästä, ja kohteessa ollessani kuvaan neljällä rungolla, joten minulla on 24 mm, 35 mm, 50 mm ja tämä 100 mm valmiina. 100 mm on pisin ja silti koen olevani yhteydessä kuvauskohteeseen.”

Sellainen lähestymistapa – neljän kiinteän polttovälin objektiivin käyttäminen tyypillisen vakio-zoomin alueella – voi tuottaa laadukkaampia ja selkeämpiä valokuvia, Páll sanoo. Lisäksi aivosi tottuvat siihen, kun teet sommitelmavalintoja.

”Olen valokuvannut ammatikseni 40 vuotta”, hän kertoo ”ja olen aina käyttänyt kiinteäpolttovälisiä. Opit, mitä annettavaa jokaisella objektiivilla on ja kuinka käyttää sitä kuin silmiesi suodattimena. Tiedän tarkkaan, miten 100 mm -objektiivi rajaa ja se tekee minusta paremman valokuvaajan. Tuona päivänä minulla oli yksi kamera, yksi objektiivi ja yksi tavoite. Olen varma, että jos minulla olisi ollut puistossa mukanani 24–105 mm, olisin saanut erilaisia kuvia, enkä olisi ollut niin valikoiva.”

Kiinteän polttovälin objektiivit tarkentavat paremmin kuin zoomauksen vastaavat asetukset, eikä 100 mm:n objektiivi ole Pállille poikkeus.

”Kun puhuin tästä objektiivista ensimmäisen kerran eräälle Sonyn parhaista objektiivisuunnittelijoista”, hän kertoo, ”hänestä tuntui, että sitä ylenkatsottiin, vaikka se on yksi sarjansa parhaista. Olen samaa mieltä. Se on laadullisesti yksi parhaista G Master -objektiiveista ja ihmiset hämmästelevät sitä, kun he saavat sen käsiinsä.

Lisäksi”, hän jatkaa, ”Alpha-objektiivien kanssa tiedät, että ne on määritetty antureille, joilla on vähintään 100 MP -tarkkuus, kuten tässäkin. Joissain toisissa järjestelmissä kamerat tuodaan markkinoille ilman niitä tukevia objektiiveja, mutta tiedät Sony G Master -objektiivin olevan merkittävä investointi, joka kestää läpi elämän.”

Suuri osa 100 mm:n optisesta laadusta, sanoo Páll, tulee sen erinomaisesta bokeh-sumennuksesta. ”Bokeh-sumennus on tietysti henkilökohtaista, kuten henkilön kauneuskin”, hän selittää, ”mutta objektiivin optisen apodisaatioelementin (APD) ansiosta se on erinomaisen pehmeä, antaa aiheiden todellisen olemuksen erottua ja korostaa objektiivin sisäistä terävyyttä. Siten se muistuttaa minua perinteisestä objektiivista, mutta kontrastilla, jota odotat modernimmasta objektiivista.”

100 mm on erinomainen kaikkeen sopiva valinta sen tarkennusnopeuden ja -alueen ansiosta, Páll kertoo. ”Rungossa on kytkin, joka vaihtaa asetuksia 0,85 metristä äärettömään ja 0,57 metristä 1 metriin siirtämällä objektiivissa olevia elementtejä. Jäljempi tarjoaa enemmän suurennusta, joten voit lisätä lähikuvat ja yksityiskohdat tämän objektiivin aiheluetteloon. Se tarjoaa niin paljon monipuolisuutta täydellisyyttä hipovalla tavalla.”

Lisää joukkoon vielä optinen Steady Shot ja sen erinomaisuus vain korostuu.

”Tykkään käyttää kolmijalkaa aina kun mahdollista”, Páll kertoo, ”koska se hidastaa minua ja voin rajata tarkemmin. Mutta on tilanteita, jolloin se ei ole mahdollista ja kuvanvakaaja on tarpeen. Esimerkiksi, kun kuvasin näitä herkkiä kukkia vähäisessä, pehmeässä valossa joulukuussa, seisoin puoliksi lammessa ja käytin alhaista ISO:a säilyttääkseni pienimmätkin yksityiskohdat, joten valotusaika oli alhainen. On hyvä tietää, että se auttaa minua tarvittaessa terävyydestä tinkimättä.”

”Kaikesta sen optisesta laadusta ja nopeudesta huolimatta, se on myös erittäin kestävä objektiivi, joka kulkee mukana”, Páll jatkaa, ”ja se sopii täydellisesti vaelluksilleni. Viime elokuussa Islannin Fagradalsfjall-tulivuorella sattui tulivuorenpurkaus ja valitsin sen kuvaamiseen 100 mm:n objektiivin. Objektiivi painaa vain 700 grammaa, ja vaikka usein valitsen pidempiä objektiiveja välttääkseni menemästä liian lähelle, tämä antaa juuri sopivasti mittaa, mutta on niin kevyt, että kykenin vaeltamaan laavakentälle neljä tuntia ilman, että hartiani kärsivät.”