Hyvä matkavalokuva ei saa olla vanhan toistamista. Sen ei pitäisi olla vain kuvia tutuista maisemista, joissa voi asettaa kolmijalan aiemmin paikalla olleiden jälkiin. Kohteisiin ei myöskään pidä suhtautua niin kuin ne olisivat uhreja kuvaussafarilla.
Gábor Erdélyin mukaan hyvien kuvien ottamisessa on tärkeintä uppoutua täysin kuvattavaan maailmaan – elää tätä maailmaa. Jos ei ole osa seikkailua, kuinka voi odottaa kuvia katselevien ihmistenkään tuntevan niin?
Minulle matkakuvauksessa keskeistä on ilo siitä, että voi muuttaa uudet kokemukset pysyviksi hetkiksi. Tärkeintä on seikkailu ja löytämisen ilo. Haluan matkoiltani vain kaksi sovittua päivää: lähdön ja paluun. Mielessäni on karkea suunnitelma minua kiinnostavista aiheista, mutta vältän perinteisiä turistikohteita. Kysyn paikallisilta neuvoa reiteistä ja poluista, ja käytän mahdollisimman vähän julkista liikennettä. Jos mahdollista, menen kaikkialle jalkaisin.
”Matkakuvauksessa yhdistyy monta eri alaa, kuten muoto-, luonto- ja maisemakuvaus ja dokumentaarinen kuvaus”, hän kertoo. ”Minulle matkojeni tallentaminen on ennen kaikkea mielentila. Matkani kestävät vähintään neljä tai viisi viikkoa, joten pystyn todella uppoutumaan kulttuuriin ja paikan tunnelmaan. Oikeastaan jo matka itsessään on projekti – valokuvat ovat vain sisäisen kokemuksen kaikuja.”
Gábor sanoo, että siirtyminen Sonyn peilittömiin kameroihin on auttanut matkaprojekteissa valtavasti. ”Pääasiallinen työkaluni on α7R III”, hän kertoo. ”Se on pieni, huomaamaton ja myös kevyt, mikä on olennaista liikkeellä ollessani. Kahden kuukauden matkalla joka päivä kannettavien tavaroiden painolla on todella väliä. Kääntyvän näytön ja huippunopean tarkennuksen ansiosta se on täydellinen matkakumppani, ja Eye AF -tarkennustila tekee siitä erityisen kätevän töideni esittelyyn.”
Gábor kertoo, että hänelle on paljon hyötyä helpoista kuvaustoiminnoista ja mukautettavista säätimistä, joiden avulla hän voi työskennellä nopeammin ja reagoida kuvaamiinsa kohteisiin paremmin. ”Kuvaan manuaalisella tilalla”, hän selittää, ”ja ohjelmoin pääpainikkeisiin minulle tärkeimmät asetukset: ISO-arvon, automaattitarkennustilan ja hiljaisen kuvaustilan, joista on paljon hyötyä matkakuvauksessa.”
Gábor käyttää matkaprojektejaan usein vastapainona tavalliselle työlleen, jossa hän ottaa muotokuvia, muotikuvia ja alastonkuvasarjoja suurille lehdille. Hänen lähestymistapansa näihin erilaisiin töihin on hyvin erilainen.
Muotokuviani varten keskityn jatkuvasti ja valmistaudun jokaista kuvaa varten. Matkakuvauksessa tilanne on täysin toisenlainen. Useimmiten en toimi tietoisesti taiteilijana tai järjestä matkoja tiettyä projektia varten. Luotan vaikutelmiin ja nautin matkustamisen ja kuvaamisen tarjoamasta vapaudesta. Spontaanisuus on minulle todella tärkeää.
Gábor kertoo, että pidemmillä matkoilla hänellä voi olla aikaa tutkia ympäristöä. ”Viimeisimpään matkaani Japanissa kuului kolme reissua, jotka kestivät yhteensä lähes puoli vuotta. Silloin minulla oli aikaa tutkia. Ensimmäiset kokemukset tekevät matkailijoihin syvän vaikutuksen, jolloin he näkevät vain pinnan.”
Tahallisen tiedostamattomasta työskentelytavasta huolimatta monissa Gáborin matkaprojekteissa on yhteinen teema. Hän on ”todella kiinnostunut ihmisen ja ympäristön välisestä suhteesta – ennen kaikkea kaupungin ihmisten luoman elintilan, kaupungin ja siellä asuvien ihmisten välisestä suhteesta. Ainut asia, mitä etsin tietoisesti, ovat yleensä suljetut alakulttuurit. Esimerkiksi Japanissa minua kiehtoi todella paljon autioituneen maaseudun hylätyt kaupungit ja kylpyläkulttuuri – onsenien maailma.”
Kuvatessaan tällä tavalla Gábor pyrkii aina muodostamaan suhteen ihmisiin, joita hän matkoillaan kuvaa. Hän pyrkii välttämään persoonatonta tulosta, joka voi syntyä nopeammasta katukuvauksesta. ”Olen paljon kiinnostuneempi ihmisistä, ja sillä tavoin voin kertoa ihmisten ja heidän ympäristönsä tarinan uskollisemmin. Matkoillani tärkeintä on päästä tekemisiin ihmisten kanssa. Haluan aloittaa keskustelun tai juoda oluen yhdessä, mutta joskus vain katsekontaktikin riittää.”
Gábor käyttää pääasiassa FE 12-24mm f/4 G-, FE 24-70mm f/2.8 GM- ja FE 70-200mm f/2.8 GM -objektiiveja, jotka hänen mukaansa antavat ”monipuolisuutta rajaamiseen ja takaavat huippulaatuiset kuvat. Pidän aina mukanani myös joitakin kiinteitä f/1.4-objektiiveja, joita voin käyttää hämärässä, esimerkiksi FE 85mm f/1.4 GM.”
Gáborin mukaan hänen täydellinen uppoutumisensa ympäristöön tekee matkakuvauksen erilaisista kohteista jotakin eksoottista. Erillisistä kuvaesityksistä tulee visuaalinen essee, joka kertoo koetun paikan ja kulttuurin todellisen tarinan ja asettaa kuvatut ihmisen aitoon kontekstiin.
