Kaikki valokuvat ovat osiensa summia: suunnittelun, asettelun, valaistuksen, valotuksen, käytettyjen välineiden ja kaiken muun, mitä kuvaaja päättää kuviin lisätä. Näiden osien yhdistelystä voi nähdä valokuvaajan taiteellisen kädenjäljen – hänen visuaalisen DNA:nsa. Frank Doorhofin töissä tämä ilmenee täydellisesti: ne ovat räväköitä, värikkäitä, voimakkaita sekä kaunistelemattomia, ja niissä on supersankarisarjakuvien ja B-luokan elokuvien piirteitä. Doorhofin mukaan niissä on "kaikki pelissä", mikä on tehnyt hänen töistään helposti tunnistettavia ja todella suosittuja.
Frank kasvoi MTV:tä katsellen, ja häntä kiehtoivat pop-musiikkivideoiden liikkeen ja värien käyttö, hulmuavat 80-luvun kankaat ja se, miten kaikki oli valaistu. Tällä oli valtava vaikutus hänen työhönsä.
"Muotivalokuvauksessa ei mielestäni ole kyse nätistä naamasta, vaan visuaalisesta tehosta ja tarinasta. Mitä eloisampi ja monimutkaisempi mallin asu on, mitä kiehtovampi kuvauspaikka tai vaikuttavampi valaistus on, sitä kiinnostavampaa se on minulle."
Valaistukseen Frank ihastui jo valokuvausuransa alkumetreillä. "Voit oikeasti tehdä mitä vain muuttamalla valaistusta", hän kertoo. "Kaikki riippuu sinusta. Valaistus ohjaa monia valokuvaajia, mutta sen pitäisi mennä juuri toisinpäin."
Monet valokuvaajat miettivät hänen mielestään muotivalaistusta liikaa, mikä jarruttaa luovuutta: "On mietittävä kuvaa päässä, ja sen jälkeen tietää, miten valot tulee asetella, jotta voi kertoa haluamansa tarinan. Keskity varjoihin, niin muu tulee perässä."
Frankin mukaan on myös tärkeää olla pelkäämättä voimakkaita varjoja muotivalokuvauksessa edes silloin, kun ne piilottavat mallin kasvot, koska muodissa on kyse tyylin vaikutuksesta ja ulkonäöstä. Hänelle varjot ovat vain yksi tapa laitta kaikki peliin.
"Jotkut kuvani", hän kertoo, "ovat niin tummia, ettei mallia edes tunnista. Jos et ole varma siitä, ihmiset pitävät sitä virheenä, mutta jos teet sen itsevarmasti, ihmisten mielestä se on upeaa. Katso vaikka muotilehtiä, niin näet paljon erittäin tummia varjoja."
Kun Frank pyrkii tällaiseen kontrastiin, hänen α7R III:nsa auttaa paljon. "Yksi syy, miksi pidän Alpha-kameroistani, on kennojen uskomaton dynaaminen alue. Ennen käytin valotuksen haarukointia, jotta sain haluamani kuvan, mutta nykyään α99:stä α7R III:een saan kaiken yhdellä kuvalla. Sitten teen vain pieniä muutoksia Lightroomissa. Tämän ansiosta voin kokeilla rajoja vaikkapa suuntaamalla strobovalon suoraan kameraa kohti, ja saan silti haluamaani laatua."
Näissä tilanteissa Alphan sähköinen etsin auttaa Frankiä suuresti: "Vaikka olen perinteiden mies, sähköinen etsin on suureksi avuksi valotuksen säätämisessä, koska näen, mitä saan. Jos esimerkiksi käytän 1/125 sekunnin valotusaikaa salamalla, voin tummentaa kuvaa pienentämällä aukkoa, ja jos kuva näyttää hyvältä f/16:lla, tahdistan strobot siihen ja olen valmis kuvaamaan."
Myöskään objektiivin valinnassa Frank ei arkaile kokeilla rajojaan. "Käytän 24-70mm f/2.8 G Masteria paljon, koska se on niin monipuolinen muotikuvaukseen. Saat laajakulman ja lyhyen teleobjektiivin eli laajan kirjon näkymiä. Voin ottaa normaalin muotokuvan 70-millisellä ja pienellä kompressiolla tai käyttää laajakulmaa ja leikkiä vääristymällä mallin kädet tai jalat lähellä linssiä."
"Pidän myös FE 12-24mm f/4 G:n käyttämisestä – se ei ole millään tavalla tavallinen muotikuvausobjektiivi, mutta minulle sellaisia ei olekaan."
Vielä yksi vinkki muotikuvaukseen? "Anna mennä. Jos käytät laajempaa objektiivia, ota vääristymä omaksesi ja käytä sitä kertomasi tarinan vahvistamiseen. Jos objektiivi kompressoi, tee sama juttu."
"Tunne varusteesi läpikotaisin ja ymmärrä valaistusta. Valaistus on valokuvaamisen kieli. Näin tekemällä voit keskittyä täysin tarinaan, jonka haluat kertoa. Valokuvaus on ainutlaatuisten hetkien ikuistamista, sillä ne eivät koskaan palaa. Älä anna tietämättömyyden estää potentiaalin täyttymistä. Ala kuvata."
”Miksi teeskennellä, kun voi luodaˮ
