Uskomattomissa maisemissa asuva Páll Stefánsson kantaa aina kameraa mukanaan kaikkialla, usein suosikkikameraansa Sonyn Alpha 7R III objektiivinaan jokin monista kiinteän polttovälin objektiiveistaan, mutta hän käyttää myös muitakin Alpha-runkoja. Työ vie hänet saaren kaukaisimpiin osiin. Jopa jutellessamme hänen kanssaan näistä kuvista hän seisoi kalliolla, jolta hän ei ollut nähnyt toista ihmistä tai edes autoa 15 tuntiin. Käveltyään hetken ympäriinsä hakeakseen puhelimeen signaalia hän onneksi pystyi kertomaan meille joistain kotimaastaan ottamistaan lempikuvistaan.
“Ottaessani ilmakuvia rajaan ne mielelläni tosi tiukaksi, jotta saan luotua näitä abstrakteja kuvia. Olin lentänyt tämän kuvauspaikan yli muutaman kerran kesällä, mutta halusin palata talvella, jotta saisin ikuistettua lumivalkoisen maan, mustan vulkaanisen kiven ja jäätikön kirkkaan sinisen veden välisen kauniin kontrastin.
Vaikeinta ilmakuvien ottamisessa on se, että täytyy käyttää erittäin lyhyttä valotusaikaa tasaamaan lentokoneen liikettä ja tärinää. Saadakseni rajauksen näin lähelle käytin FE 85mm f/1.4 GM -objektiivia ja jouduin avaamaan lentokoneen ikkunan saadakseni objektiivin sen ulkopuolelle! Täytyy ajatella nopeasti ja tietää, minkä kuvan haluaa ikuistaa, ennen kuin ottaa sen. Siinä korkeudessa talvikylmällä käsiä alkaa paleltaa tosi paljon tosi nopeasti. Kuvaushetkellä sitä ei ajattele, mutta jälkikäteen sitä tajua olevansa aivan jäässä.
“Tämä oli mielenkiintoinen kuva Reykjavikista. Lumi oli kuin matto; kävelin ulkona ja sanoin: ’vau!’ – ajamaan ei pystynyt, sillä lunta oli noin 60 cm. Tiesin vain, että minun pitäisi päästä ylemmäs ikuistaakseni tämän. Siispä soitin papille ja kysyin, voisiko hän avata tuomiokirkon, jotta voisin kiivetä ylös torniin. Koska oli varhaista ja aurinko oli nousemassa, sain ikuistettua ikonisen tuomiokirkon varjon, joka ulottui kaupungin halki. Tämä oli oikeastaan onnellinen sattuma, alkuperäinen tarkoitukseni oli vain kuvata valkoista lumimattoa, joka oli hävittänyt kaikki värit kaupungista. Otin kuvan Sonyn Alpha 7R II:lla ja 50mm f/1.4 -objektiivilla – vain ne otin mukaani. En käytä koskaan zoom-objektiiveja, sillä käyttäessäni kiinteää polttoväliä pystyn todella keskittymään kuvaan ja sommitteluun.”
”Lähden mielelläni ulos kuvaamaan vuoden lyhyimpänä päivänä. Ihmiset saattavat unohtaa, että Islannissa meillä on 21 tuntia pimeää joulukuun puolivälissä, ja tämä kuva on otettu puolenpäivän aikaan. Aurinko tuskin nousee ja sitten se jo laskeekin saman tien, ja noiden muutaman tunnin ajan valo on hyvin pehmeää. En oikeastaan suunnitellut tätä otosta. Minulla oli kuvauspaikka mielessäni, ja menin alueelle koettamaan kuvata jotain Alpha 7R II:llani. Siellä ollessani huomasin hevoset ja saaret taustalla, ja keskipäivän valossa niistä muodostui hieno kuva.”
”Tämä kuva otettiin Alpha 7R III:lla ja FE 24mm f/1.4 GM -objektiivilla. Kuvattaessa jääluolissa tarvitaan laajakulmaobjektiivi, sillä tila on hyvin pieni. Mielestäni 24 mm:n polttoväli on hyvä, koska se ei ole liian leveä ja antaa tilan tuntua. Kiinnitin kamerani kolmijalkaan jääluolien sisällä, koska sisällä oli niin pimeää. Valo, joka näkyy tulevan sisään, on jäätikön jään läpi tulevaa luonnollista päivänvaloa. Kuvassa kaukana näkyy opas. Mielestäni se on tärkeää tuomaan kuvaan mittasuhteet, sillä ilman kuvassa olevaa ihmistä ei saa käsitystä, kuinka valtavia nämä jääluolat ovat. Ne ovat muotoutuneet sulavasta jäätikön jäästä muodostuneista pienistä joista, jotka kaivertavat uomansa jäätikön läpi. Minusta äänimaailma siellä on hämmästyttävä: siellä on niin hiljaista ja hyvin outoa. Silloin tällöin kuuluu paukahdus tai narahdus jään murtuessa ja sitä kyllä pelästyy – ei sitä halua tuhansia kiloja jäätä putoavan päällensä. Tunnen itseni todella etuoikeutetuksi, kun Islanti on kotini, ja haluan oikeasti antaa ihmisten matkustaa kanssani. Päätavoitteeni on lopulta kuitenkin vain ottaa kivoja kuvia!”
”Tuulen tavoin valokuvaukseni riippuu siitä, mistä puhaltaa. Pidän ennen kaikkea haasteista – jopa aivan pienistä.”
