Kesän muuttuessa hitaasti kaukaiseksi muistoksi tarjoaa täydellisen taustan luontokuvaaja Gustav Kiburgille. "Ajattelen aina väriä", hän kertoo. Mietin, missä minun pitäisi istua ja mikä tausta on. Ajattelen, missä puun oksa on ja minkä väriset lehdet ovat taustalla. On aina paljon ajateltavaa ennen kuin otan edes ensimmäisen kuvan."
Yhdellä viime syksyn retkistään Gustav uskaltautui kuvaamaan punaoravia Sony α7R IV:llä. "Ne ovat hauskoja eläimiä. Syksyllä ne ovat hienoja kuvattavia. Tähän vuodenaikaan niiden turkis paksuntuu ja ne saavat korvien ympärille karvoja, jotka suojaavat niitä kylmissä talviolosuhteissa." Koska oravat ovat pieniä ja nopeita, on luonnollista ajatella, että kamera, jossa on nopeampi suorituskyky, kuten Sony α9 II, olisi parempi niiden kuvaamiseen, mutta Gustavilla on monta syytä siihen, miksi α7R IV oli ihanteellinen kamera tähän projektiin.
Syksyllä oravat ovat hyvin aktiivisia, Gustav kertoo, koska ne hautaavat ruokaa talvikuukausia varten. Miten α7R IV siis auttoi häntä vangitsemaan tämän? "Huomasin, että kamera oli loistava, sillä se pystyi tallentamaan niiden liikkeet ja toiminnan", hän sanoo. "61,2 miljoonan pikselin sensori tuottaa valtavasti yksityiskohtia, jolloin voin kuvata joustavasti rajata kuvaa mutta saada silti käyttööni riittävästi yksityiskohtia suurten tulosteiden tekemiseen. Sanon aina, että kun kuvataan luontokuvia, kuvaajalla ei voi koskaan olla tarpeeksi reach-tilaa, siis polttoväliä. Tällöin siis kyky rajata sommittelu on fantastinen ominaisuus."
Objektiivin polttoväli on luonnollisesti ratkaisevan tärkeä luontokuvauksessa, ja monien muiden valokuvaajien tavoin myös Gustav suosii Sony FE 400mm f/2.8 GM -objektiivia, jota hän käytti punaoravien kuvaamiseen. FE 200–600 mm f/5.6–6.3 G OSS -objektiivi on kuitenkin toinen Gustavin suosikki, ja tätä hän suosittelee amatöörikuvaajille, jotka haluavat ottaa luontokuvia. "Minulle se on täydellinen luonto-objektiivi", hän sanoo. "Sillä on pitkä luontokuvaukseen sopiva polttoväli. Jos olen metsässä ja kuvaan oravaa, voin käyttää 300 mm:n polttoväliä, mutta jos kuvaan pientä puussa olevaa lintua, voin zoomata nopeasti 600 mm:iin. Lisäksi siinä on 11 himmenninaukkoa, joiden ansiosta taustan pehmennys näyttää upealta ja kohde erottuu hyvin."
Α7R IV:n yllättävä ominaisuus on myös automaattitarkennuksen nopeus. Gustav käyttää seurannan automaattitarkennusta ja toteaa, että se sopii erinomaisesti luonnonvaraisten eläinten kuvaamiseen. "Kuvatessani huomasin silmäkulmassani oksalle laskeutumassa olevan kanahaukan", hän selittää. "Ne lentävät erittäin nopeasti, joten kuvaajalla ei ole paljon aikaa reagoida tai ajatella kuvaa. Käänsin kameran ja otin kuvan sekunnin murto-osassa. Kuvaajan on reagoitava hyvin nopeasti, mutta kamera pystyy siihen kyllä."
Gustav suhtautuu väreihin intohimoisesti. Hän hallitsee huonossa säässä kuvaamisen täydellisesti. "Huonolla säällä saa upeita värejä", hän kertoo. "En pidä auringonpaisteesta. Silloin valo on kovaa ja varjot tummia. Kuvaan mielelläni pilvisellä säällä, koska silloin värit korostuvat. Objektiivin kontrasti auttaa näkemään kaikki kylläiset luonnon värit varsinkin syksyisin. Joskus korostan värejä polaroivan suodattimen avulla varsinkin märässä metsässä. Ne saavat oravat erottumaan luonnollisessa elinympäristössään. Lisäksi värit muodostavat hienon taustan niiden punertaville talviturkeille."
Gustav kertoo ottavansa helposti 1 000 kuvaa päivässä, kun hän viettää pitkiä päiviä metsissä kuvaamassa oravia ja lintuja. Mutta mitä näille kaikille valokuville tapahtuu? Kun sensori tuottaa 61 miljoonan pikselin kuvia, tallennettavaa riittää. "Säilytän 10–15 parasta ja poistan muut 985 kuvaa", Gustav naurahtaa. "En ymmärrä, miksi jotkut valittavat tarvitsevansa paljon enemmän tallennustilaa, kun kuvien resoluutio kasvaa. Haluan näyttää muille parhaita kuvia enkä sadanneksi parasta. En kuitenkaan käyttäisi muita kuvia mihinkään tarkoitukseen, joten ne vain veisivät kiintolevytilaa eikä kukaan näkisi niitä, joten poistan ne. Näin ongelmasta päästään eroon.
ˮHuono sää on värikäs sääˮ
