Ota yksi osa urheilijaa, vuosien ajan kilpailua, sekoita joukkoon hieman intoa valokuvaamiseen ja kiehauta maailman jännittävimmissä urheilutapahtumissa. Tuloksena syntyy valokuvaaja, joka keskittyy työhönsä huippu-urheilijan tavoin. Se antaa hänelle kilpailuedun ja tuo kuviin rehellisyyttä sisäpiiriläisen näkemyksen ansiosta. Tutustu Mine Kasapoğluun.
”Jos et ole näännyksissä”, hän nauraa, ”jotain on jäänyt huomaamatta!” Tämä asenne kuvaa täydellisesti Minen lähestymistapaa. Hän on täysillä mukana kuvatessaan samoin kuin urheilijat. Se syntyy ainoastaan aidosta ja intohimoisesta yhteydestä aiheeseen.
”Tärkeintä minulle urheilua kuvatessani on hetkeen keskittyminen – urheilijoiden tavoin. Parhaat kuvani syntyvät hetkinä, joina kaikki katoaa ja toimin automaattisesti. Hetki saa ottaa minut valtaansa. Suunnitelmia voi tietenkin tehdä, mutta kuvaaminen tapahtuu vaistonvaraisesti. Kun hetki on oikea, ei tunne nälkää tai kylmyyttä. Ajatukset ovat pelkästään kuvassa. Olen yhtä kameran kanssa. Kun kaikki on valmista ja palaan kotiin, olen loppu.”
Nykyisin ympäri maailmaa kilpaurheilua (muun muassa kesä- ja talviolympialaisia) kuvaava Mine aloitti laskettelun kaksivuotiaana. Kun hän täytti 14 vuotta, hän oli jo Turkin maajoukkueessa. 16-vuotiaana hän vaihtoi lumilautailuun, mutta aloitti kilpailemisen uudelleen vasta 2006, kun siitä tuli olympialaji.
Välivuosien aikana hän opiskeli myös valokuvaamista Pariisin Speos Photographic Institutessa.
”Intohimoni valokuvaamista ja urheilua kohtaan olivat erillään jonkin aikaa. Kuvasin muotokuvia, muotia ja elämääni kuin parikymppisenä… Pidin oikeiden ihmisten muotokuvista, ajan viettämisestä heidän kanssaan ja tutustumisesta. Aidot hetket vetivät minua puoleensa entistä enemmän, eikä minulle mikään ole yhtä aitoa kuin urheilu. Niin nämä kaksi maailmaa alkoivat yhdistyä.”
Vaikka hän ei lopulta päässyt kisoihin, Mine harjoitteli neljän vuoden ajan ennen Vancouverin vuoden 2010 olympialaisia päivittäin toiveenaan päästä kisoihin. Vaikka kisapaikkaa ei herunut, matka lopulta osoitti, mikä hänestä tulisi: ”Aloin saada samoja tuntemuksia valokuvaamisesta kuin kilpailuista. En siis päässyt vuoden 2010 kisoihin urheilijana, vaan valokuvaajana: se oli ensimmäinen oikea työ, hetki jolloin siitä tuli totta.”
Etsiessään samaa aitoutta ottamissaan kuvissa Mine näkee työnsä kilpailun aikana käytävien tunteiden välittäjän. ”Haluan vangita sen, mitä urheilija tuntee ja saada katsojan tuntemaan samoin.”
Millaisia asioita hän sitten etsii? Miten kuvasta saadaan tarpeeksi dynaaminen, jotta se herättää tunteita katsojassa? Hän selittää: ”Haluan ensinnäkin puhtaan taustan. En halua häiriötekijöitä, mutta kyse ei ole pelkästä estetiikasta. Haluan kuvan vastaavan urheilijan ajattelua – totaalista keskittymistä. Iso osa syntyy asettelusta ja tietenkin myös oikeiden linssien käytöstä, kuten FE 70-200mm f/2.8 G Master, jota käytän paljon.”
”Kun kohteena on esimerkiksi suoraan kohti tuleva hiihtäjä, mukana pysyminen vaatii hurjan suorituskyvyn. Sony α9 tekee siitä helpompaa kuin koskaan. Käytän joskus Wide AF -alueasetusta, kun kohde on esimerkiksi erittäin lähellä, mutta yleensä pidän painopistealueen asetuksen joustavana tarkennuksena keskellä olevaan pisteeseen, jolla tarkennusta voi siirtää kuvassa tilanteen mukaan. Annan automaattitarkennuksen poimia kohteen ja pitää sen tarkennettuna.”
”Tunnevasteen saamiseksi etsin energiaa – jotakin urheilujin liikkeessä, joka saa hengen salpautumaan – joten α9:n 20 fps:n kuvasarjatilasta on paljon hyötyä. Kilpailutilanteessa urheilujaa ei voi pyytää tekemään suorituksen uudelleen, mutta 20 fps:n ansiosta juuri oikean hetken voi valita editoinnin aikana. Oikean kuvan kyllä tuntee. Se on upeaa, ja helpottaa työtäni huomattavasti. Kuvia ei tietenkään voi räpsiä satunnaisesti, mutta toiminto auttaa nostamaan omat kyvyt parhaalle mahdolliselle tasolle.”
Kilpailun tietyn vaiheen sijaan Mine huomaa usein ottavansa täydellisiä kuvia juuri ennen tapahtumaa: ”En kyllästy koskaan näihin hetkiin, koska samaistun niihin niin voimakkaasti. Kuvittele itse. Olet harjoitellut koko elämäsi kohta tulevaan hetkeen – kisaan, joka kestää kenties vain 20 sekuntia. Niinpä juuri sitä ennen potentiaalinen energia on huipussaan. Mitä tahansa voi tapahtua. Rakastan juuri sitä hetkeä, koska kaikki on mahdollista. Saatat ottaa kuvan juuri ennen kuin urheilija tekee jotakin upeaa. Vertaa sitä kaikkiin näkemiisi kuviin, hymyihin mitalit kaulassa – niitä olen jo nähnyt tarpeeksi. Se sopii joillekuille, mutta olen itse kiinnostuneempi löytämään totuuden siitä, mitä urheilijat tekivät juuri ennen kisaa.”
Kuvattavista urheilijoista inspiroituminen on keskeistä sille, mitä Mine tekee, joten hänen kuvansa ovat monella tavalla kunnianosoitus urheilijoille. Kilpailullinen elementti – keskittyminen – saa hänet kuvaamaan samoin kuin se toimi pontimena hänen urheilu-urallaan. ”Tiedän, miten paljon vaivaa se vaatii ja miten rankkaa se on, joten he ovat kaikki sankareita minun mielestäni jo pelkästään päästessään paikalle. Yritin itsekin samaa, ja epäonnistuin. He ovat 1 000 kertaa parempia kuin minä, ja se saa minut nöyrtymään. Jos siis tunnen itseni väsyneeksi tai masentuneeksi, urheilijat motivoivat minua – koska mielestäni he ansaitsevat upean kuvan. Haluan aina saada heidät näyttämään hyvältä, joten en edes editoidessani valitse ikinä kuvaa epäonnistumisesta. Haluan saada urheilijat näyttämään sankareilta.”
”Etsin valoa, energiaa ja tunnetta, kuvattuna juuri oikealla hetkellä.”
