Täytevalot, rengasvalot, snootit, grid-valot, varjostimet, heijastimet – tällaisia ruokakuvaajien täytyy miettiä valmistellessaan kuvausta. Ruoan valmistamisen tavoin sen kuvaaminen on hienovaraista taidetta.
Entä jos sen ei tarvitsisikaan olla niin monimutkaista? Entä kuvaisikin yhden ainoan valonlähteen avulla? Ja entä jos tämän yhden spottivalon valokeila korvaisi jopa lautasen? Tämä on ruokakuvaaja Pablo Gilin viimeisimmän projektin idea. Hän otti kuvat uskollisilla Sony α7R III- ja α7R IV -kameroillaan.
"Kaikki alkoi siitä, että etsin uusia tapoja ruoan valaisemiseen ja kehystämiseen minimalistisella tavalla", Pablo kertoo. "Lopulta karsin valonlähteet ehdottomaan minimiin, unohdin klassisen pehmeän valaistuksen ja aloin leikkiä kovilla, suunnatuilla valoilla. Valonlähteen siirtäminen tuo esille ihmeellisen mielenkiintoisia tekstuureja ja läpikuultavuusefektejä. Tämä paljastaa kohteesta uusia ominaisuuksia, esimerkiksi vihanneksen hienovaraisen paistopinnan tai täydellisesti paistetun lihan pintakuvion kuten tässä kuvassa.”
Ilman monimutkaista valaistusta kuvissa on kyse pelkästään ruoasta, joka nostetaan keskiöön taideteoksena, kuin kokin luomana veistoksena. ”Emme halunneet ruoan kilpailijoiksi muita visuaalisia tekijöitä, emme edes lautasta”, hän sanoo. ”Siitä saimme idean muodostaa koko lautasen valosta, ja minusta tämä kuva on täydellinen esimerkki ruoan asettamisesta etusijalle.”
”Käytimme pehmeäreunaista, valkoista valoympyrää teatterin spottivalon tapaan”, hän jatkaa. ”Valo saatiin aikaan Profoto B10 -salamalla ja hunajakennosnootilla. Tällaiset Michelin-tähtiä ansainneiden kokkien luomukset ovat jo itsessään taideteoksia. Niitä käsitellään erillisinä ja omilla tavoillaan kunkin osan rakenteen, sommittelun ja värien osalta.”
Valaistus on erityisen tärkeää ruokakuvauksessa. Pablon asettelema valaistus voi muuttaa kuvan ulkoasun ja tunnelman täysin. ”Narratiivin ydinteema tulee valosta. Se kertoo meille tunnelmasta, paljastaa, mitä haluamme näyttää sekä kätkee salaisuudet”, Pablo paljastaa. ”Valo on värien ohella kiistatta vahvin aseemme, ja sen avulla voimme kertoa tarinoita yhdellä ainoalla valokuvalla.”
Pablo käytti projektissa Sony α7R III- ja α7R IV -kameroitaan pääasiassa niiden kennojen vuoksi. Hän otti kaupallisia kuvia, jotka vaativat mahdollisimman paljon yksityiskohtia, joten 42,2 ja 61 megapikselin kennot antoivat hänelle tarvittavan resoluution, mutta kyse ei ole pelkästä pikselien määrästä. "Rakastan hyvää erottelukykyä ja värejä, ja korkean resoluution BSI-kennot tarjoavat paremman dynaamisen alueen ja terävyyttä. Esimerkiksi tämän kuvan vaaleiden ja tummien alueiden yksityiskohdat näkyvät uskomattoman hyvin.”
Hän käyttää kameroissaan monia linssejä, mutta hänellä on kaksi suosikkia:
“Sony FE 100 mm f/2.8 G Master OSS -linssin tarkennus on lähes maagisen sulava”, hän innostuu, “ja Smooth Transition Focus (STF) -ominaisuus luo taustalle bokeh-efektin, joka sulauttaa taustat luonnollisesti ja upeasti, mihin melkein mikään muu objektiivi ei pysty.” Seuraavana vuorossa on Sony FE 90 mm f/2.8 G Macro -objektiivi: “Se on mahtava”, Pablo sanoo, “koska sillä voin kuvata äärimmäisen läheltä, ja kuvista tulee terävämpiä kuin kokkien veitsistä!”
Sosiaalisen median ansiosta ruokakuvaus on huiman suosittua, joten yhä yleisemmistä rustiikkisen kaksiulotteisista kuvista erottuminen omaperäisillä kuvilla voi olla vaikeaa.
”Minun tärkein neuvoni – itse asiassa kaikkeen kuvaukseen – on unohtaa rajat ja vakiintuneet säännöt, jotka usein vain rajoittavat”, neuvoo Pablo. ”Pidä hauskaa ja leikittele valolla ja kameroillasi. Kokeilemalla erilaisia asetelmia sekä leikkimällä eri kennoilla ja valaistuksilla herättää aistinsa ja kehittää intuitiotaan. Ja silloin”, hän hymyilee, ”voi usein törmätä varsin iloisiin yllätyksiin.”
”Kuva ei koskaan valehtele, omani ehkä.”