Makrokuvaus ja luonnonvaraisten eläinten elämän valokuvaaminen on teknisiä aihealueita, mutta ilman tunnetta tekniikka ei ole mitään. Kuva voi olla täysikokoinen, mutta silti … vailla sisältöä. Palkittu luontokuvaaja Petar Sabol esittää tämän kauniisti. Hänen kuvansa ovat teknisesti täydellisiä mutta myös visuaalisesti jännittäviä, ne ylittävät tieteen muurit ja ihastuttavat olemuksellaan.
On paljon asioita, jotka pitää saada kohdalleen ja kaikki voi aiheuttaa ongelmia. Valo, sulkimen nopeus, tarkennus, kentän syvyys... makrokin on erittäin tekninen. Sitten on vielä ympäristö, kohde voi lentää tiehensä tai tuuli liikuttaa kasvin vartta, mutta kaikki tämä on voitettava ja annettava taiteellisen näkemyksen tulla esiin. Huomaan sen toteutuvan, jos olen rentoutunut, virittynyt kohteeseen... silloin saan kuvaan tunteen, taiteellisen ilmauksen. Tosin en ole täydellinen – aina se ei onnistu.
Petar viittaa uskomattomaan kuvaan, jonka hän otti sukeltavasta kuningaskalastajasta. Tämä ei ollut mikään onnenkantamoinen. Sen eteen tehtiin paljon töitä. Tämä sekunnin murto-osan mahdollisuus oli kuukausien vaivannäön tulos.
Tämän kuvan jälkeen suorastaan ulvoin! Se oli uskomaton hetki. Pitkän prosessin kohokohta. Tutustuin kuningaskalastajaan, otin siitä monta kuvaa puunoksalla ennen kuin sain ajatuksen tehdä jotakin erilaista – miltä se näyttäisi veden alla? Se oli aikansa nopein. 12 kuvaa sekunnissa, sen pitäisi kyllä riittää. Ja tämä on vain yksi monista. Nyt meillä on α9-malli, jolla saa 20 kuvaa sekunnissa. Siinä nopeus, jonka Sony tarjoaa hetken ikuistamiseen.
Petar käytti vedenalaista laukkua ja upotti kameran noin 50 cm pinnan alle. Se on riittävän syvä upotus, mutta valo pysyy vielä riittävän voimakkaana. On myös oltava aurinkoinen päivä, jotta pystyy toistamaan valon luonnollisten värien värähtelyn.
Kuningaskalastajan kuvaamisessa kaikki tapahtuu manuaalisesti: tarkennus, sulkimen nopeus, aukko ja aavistus siitä, mihin se aikoo sukeltaa. Olin sirotellut kalanruokaa sinne, minne halusin linnun saalistamaan. Sitten oli vain yritys ja erehdys. Ei voi liikuttaa kameraa, voi ainoastaan reagoida aiheeseen. Olet sokea sille, mitä olet taltioimassa. Mutta minulla oli intohimo pitää sitä yllä, visio siitä mitä voisin tehdä. Mukaan mahtui myös turhautumisia, joskus se oli täydellisesti kuvassa, mutta tarkennus pielessä… minun piti olla sinnikäs!
Kaikissa Petarin töissä näkyy johdonmukaisesti hänen kiintymyksensä valoon. Valo muodostaa luonnollisen maailman, joten totta kai sillä tulee olla tärkeä osa. Petarin kuvat imevät valoa, ne poimivat pieniä yksityiskohtia hyönteisistä ja linnuista saaden ympäristön ja kohteet hehkumaan elämää. Hän kuvaa pääasiassa aikaisin aamulla tai auringonlaskun aikaan, sommittelee kohteen aurinkoa vasten ja tarvittaessa tuo varjoista esiin yksityiskohtia kuten myös kokonaisen hahmon tuottamia eloisia värivivahteita. Hänen työskentelynsä silmiinpistävänä tyylinä on käyttää valonsäteitä, jotka näyttävät korostavan aiheen kohdetta. Se on näkymä, jonka hän on oppinut kokemuksen kautta ja hän kutsuu sitä ”optiseksi hurmioksi”. Tämä ilmiö perustuu normaaliin starburst-suodattimeen, mutta ei niin kuin saattaisi kuvitella.
Käytin usein suodattimia saadakseni kohokohdat loistamaan erityisesti silloin, kun valo loisti eläinten takaa ja ne olivat aamukasteen peitossa. Sitten kuvaa sommitellessani huomasin, että yhdestä kierron kulmasta – valon tullessa sivulta – syntyi upea valonsäde aivan kuvan kulmasta. Se näytti ylimaallisen kauniilta ja kiehtoi minua. Ihmiset saattavat luulla, että se on kuvanmuokkauksen tai suodattimen tekosia, mutta ei: se on vain laitteen ansiota.
Kokeilu, omistautuminen, siinä kaikki. Petar viettää paljon aikaa luonnossa etsien sopivia kohteita – ja tulokset ovat kaikkien nähtävillä. Petarin kuvat huokuvat studiotyön harkittua lähestymistapaa, mutta kaikki kuvat ovat peräisin tosielämästä.
Kyse on vain siitä, että viettää aikaa luonnossa ja tunteen aiheen. Kulkiessani metsässä etsimässä kuvattavaa paikannan kohteeni edellisenä iltana. Tarkastelen niiden käyttäytymistä, kun ne ovat aktiivisia, kunnes ne auringon laskiessa rauhoittuvat ja laskeutuvat unten maille. Merkitsen paikan, missä ne nukkuvat, jotta löydän paikan seuraavana aamuna, kun ne ovat vielä uneliaita, ennen kuin aurinko lämmittää ne. Näin on helpompi kuvata, kuvaaminen on jotenkin hallittavampaa. Olen siellä valmiina kuvaamaan ennen auringonnousua enkä halua hukata sitä aikaa.
Kohteiden helpompi löytäminen tässä tilassa tarkoittaa, että hän pystyy entistä helpommin hyödyntämään makrotekniikoita, kuten focus stacking -toimintoa, sillä liikkeen puuttumisen ansiosta terävyysalue on helpompi ulottaa koko eläimeen. Petar teki tämän vielä vähän aikaa sitten manuaalisesti, mutta viime aikoina hän on alkanut käyttää elektronista tarkennuskiskoa objektiiveissaan. Petar käyttää stacking-toimintoa suotuisissa olosuhteissa, mutta ottaa aina joitakin kuvia pienemmillä aukoilla ja asettaa sekä kuvaa kohteen huolellisesti sivulta tarkennuksen ylläpitämiseksi.
Kuvien pinoamisen lisäksi olen löytänyt lukuisia hyötyjä käyttäessäni uutta kameraa makrotyöhön. Selväpiirteiset näytöt ovat säädettävissä kenttäkuvauksia varten. Ja elektroniset etsimet ovat uskomattomia, voi aina nähdä tarkalleen sen, miltä kuva tulee näyttämään ennen sen ottamista. Muutokset valotukseen ja valkotasapainoon ovat täydellisen selkeitä. On mahtavaa työskennellä näin, koska saa kuvan tarvitsematta miettiä, mitä jälkikäteen täytyy säätää. Ääriviivojen korostus on niin ikään erittäin hyödyllinen ominaisuus, koska se auttaa saamaan kaiken täydellisen teräväksi. Tavalliset järjestelmäkamerat tuntuvat jo olevan vanhaa tekniikkaa ja erot tulevat olemaan tulevaisuudessa vieläkin selvempiä.
"Pyrin aina saamaan kuvistani entistä parempia kestipä se sitten kuinka kauan tahansa ja vaatipa se sitten kuinka paljon vaivaa tahansa"
