Elokuvantekijänä haen aina tilaisuuksia luoda omia projektejani tai antaa mielikuvitukselleni vallan. Olen entinen Britannian merijalkaväen sotilas, ja olen palvellut vaarallisissa paikoissa ympäri maailmaa. Koko sotilasurani ajan panin merkille tarinoita ja kauniita paikkoja, ja otin usein valokuvia tai koetin filmata näitä hetkiä. Se on todennäköisesti isäni vaikutusta: Bernard Glancy on kameramies ja elokuvaaja (DoP), joka on työskennellyt alalla viiden vuosikymmenen ajan maailmanlaajuisesti ITN:lle, BBC:lle ja kansainvälisille tuotantoyhtiöille. Hänen kauttaan olen oppinut elokuvantekoa ja sen, miten tärkeää on valita laadukkaat laitteet.

Ohjannut James Glancy ja Marty Stalker

Kun Sonyltä pyydettiin minua tekemään lyhytelokuva, jossa esiteltäisiin E-tyypin objektiivisarjan monipuolisuutta, päästin lapsen mielikuvitukseni valloilleen ja kirjoitin Salaisen kaapin. Minulla oli lapsena hyvin vilkas mielikuvitus, ja minusta oli kiva tutkia uusia paikkoja varsinkin, jos ne olivat kiellettyjä. Lapsuuden kotini lähellä Englannin Surreyssä oli paljon metsiä, puutarhoja muurien kätköissä, kartanoja ja hylättyjä toisen maailmansodan aikaisia pommisuojia. Niissä riitti loputtomasti tutkittavaa, ja ne saivat mielikuvitukseni laukkaamaan.

Tämä tarina on saanut runsaasti vaikutteita lapsuuteni seikkailuista ja sellaisista kirjoista kuin Viisikot ja Narnian tarinat, ja se kertoo uuteen kotiin muuttavasta nuoresta pojasta (Reggiestä). Leikkiessään hän seuraa lemmikkikoiraansa (Hugoa) portaiden alla olevaan kaappiin, joka vie hänet uuteen maailmaan. Paikka, johon hän ilmaantuu, on Penshurst Place. Se on 1300-luvun kartano, joka kuului aikoinaan Henrik VIII:lle. Lähtiessään etsimään Hugoa hän joutuu aavemaisten huoneiden, asevarastojen ja upean muurien kätköissä olevan puutarhan muodostamaan sokkeloon. Penshurst Placessa ohjaaja Marty Stalker ja DoP Bernard Glancy pääsivät testaamaan Sonyn kameroita ja objektiiveja hyvin erilaisissa kohtauksissa ja valaistusolosuhteissa. Koska aika oli rajallinen ja kuvausryhmämme pieni, hoidimme kaikki monia tehtäviä ja jouduimme työskentelemään tehokkaasti.

Valitsimme kuvauksiin FX9:n ja FX6:n pääkameroiksi, ja yhdistimme niihin uuden FE C 16-35mm T3.1 G -elokuvaobjektiivin ja FE 50mm f/1.8-, FE 70-200mm f/2.8 GM OSS- ja FE 16-35mm f/2.8 GM -objektiivit. Tavoitteenamme oli pitää kohtaukset soljuvina seuraamalla Reggien luonnollista lapsen uteliaisuutta. Asetimme FX6:n Movi-gimbaalille ja kehotimme poikaa tutkimaan aluetta, jotta saisimme tallennettua hänen aidot ilmeensä. Kuvasimme koko elokuvan päivässä eli taistelimme aikaa vastaan. Sonyn E-tyypin järjestelmän hienous on siinä, että pystyimme vaihtamaan nopeasti objektiiveja kumpaankin kamerajärjestelmään ja säätämään molempiin kameroihin samat asetukset

Käytämme yleensä SLOG 3 cine -tilaa, mutta päätimme kuvata Salaisen kaapin S-Cinetone-kuvaprofiililla, koska sen värimatriisi tuottaa elokuvallisen ilmeen ilman, että sitä joutuu korjailemaan paljon jälkituotannossa. Minua hermostutti hieman, että emme kuvanneet LOG-tilassa, kunnes näin täyteläiset värit kohtauksessa, jossa Reggie on tulisijan vierellä. Valaisimme joitain sisäkohtauksia, mutta useimmissa kohtauksissa turvauduimme luonnonvaloon.

Sisällä kartanossa käytimme FX6:ssa etupäässä 50 mm:n ja 16–35 mm:n elokuvaobjektiiveja kiinnitettynä gimbaaliin, kun seurasimme Reggietä ympäri taloa. Liikkuvissa kohtauksissa käytimme automaattitarkennusta, ja annoimme kuvaajan keskittyä rajaamiseen ja sujuvaan liikkeeseen. Kun kuvasimme ulkona Hugo-koiraa, käytimme FX9:ssä 70-200mm G Master -objektiivia kolmijalkaan kiinnitettynä Hugon seistessä paikallaan. Käytimme kuitenkin jälleen FX6-kameraa gimbaalilla ja elokuvaobjektiivia, kun seurasimme koiraa ympäri puutarhaa. Tällöin automaattitarkennus oli korvaamaton. Koira liikkui niin nopeasti, että olisi ollut lähes mahdotonta pysyä sen perässä ja säilyttää tarkennus terävänä. E-tyypin sarjan etuna on, että siinä on valittavana niin paljon nopeita objektiiveja, jotka käyvät kaikkiin Sonyn Alpha- ja Cinema Line -kameroihin.

Salaisen kaapin tuotantotiimiin kuuluivat Marty Stalker ohjaajana, minä käsikirjoittajana, toisena ohjaajana, tuottajana ja kuvaamassa kulissien takana, Bernard Glancy kuvaajana ja valoissa, Brendan Monteiro Movin käyttäjänä sekä näyttelijä Reggie ja Hugo-koira omana itsenään. Muokkauksen ja jälkituotannon hoiti Marty Stalker.

Salaisen kaapin kuvausten jälkeen olen kuvannut Sonyn FX6-kameralla ja E-tyypin objektiiveilla yli 500 tuntia televisio-ohjelmia (Discovery Channelille ja National Geographicille). Minuun tekivät vaikutuksen näiden objektiivien monipuolisuus käytettäessä manuaalista tai automaattitarkennusta ja kuvanlaatu. Ohjasin äskettäin yhdessä Marty Stalkerin kanssa ensimmäisen dokumenttielokuvani Afganistan. Käytimme jälleen FX6-kameraa, Sonyn ammattilaistason äänityslaitteita ja E-tyypin objektiiveja (16–35 mm, 24–70 mm, 70-200mm G Master). Afganistanin ensi-ilta on vuoden 2022 alussa.