Huomaamaton valokuvaaja

Jan Tichylle katukuvaaminen on intohimo, luovuuden lähde ja vielä jotain aivan muuta. Se on harjoitteluareena.

 Jokainen, joka on kokeillut katukuvaamista, tietää tämän. Kaduilla kuvaaminen on haastavaa – se voi olla välillä raskasta, uhkarohkeaa, uuvuttavaa ja jopa adrenaliinia tuottavaa. Kaduilla kuvaamisen jälkeen mikään muu ei tunnu samalta. Jan toteaa, että kaikki tämä tekee hänestä paremman valokuvaajan – sekä kaduilla että muissa ympäristöissä.

Jan pitää myös siitä, että katujen harjoitteluareena on aina avoinna: "Kaduilla voin kuvata missä ja milloin tahansa. Se on koukuttavaa – alkuun päästyäni vietän nykyään mahdollisimman paljon vapaa-ajastani kaduilla kuvaamassa." Tästä pääsemmekin yhteen katukuvaamisen tärkeimmistä säännöistä: pidä kamera aina mukanasi. Jan tietää, että kaduilla kuvaustilanteita voi esiintyä milloin tahansa, joten hän pitää Sonyn α9- tai RX1 -kameransa aina mukana. "Kaikki, mitä kuvaan kadulla, on kiinni hetkestä. Aivan kaikki. Kuvauskohteita on kaikkialla, vaikka odottelisin vain bussia tai ratikkaa. Kuvan on myös onnistuttava kerralla, sillä et saa uutta mahdollisuutta. Voin taata, että jos jättäisin kamerani päiväksi kotiin, kohtaisin juuri silloin täydellisen kuvaushetken ja joutuisin katumaan päätöstäni!”

Mitä tekniikoita hän käyttää pysyäkseen huomaamattomana? Janin mukaan siinä tarvitaan oikeanlaista lähestymistapaa ja teknologian apua. "Yksi tärkeimmistä apuvälineistä on kallistettava näyttö, sillä sen ansiosta voin kuvata vyötärön tasolta. Tällöin ihmiset eivät huomaa minua, joten he käyttäytyvät luonnollisesti. Kun sommittelen ja kuvaan, ihmiset luulevat minun vain säätävän kameran asetuksia tai katselevan kuvia näytöltä. Vyötäröltä kuvaaminen on erittäin tärkeää oman tyylini kannalta." 

Janin mukaan myös vilkkaissa paikoissa ja ruuhka-aikoina kuvaaminen on hyödyllistä, sillä tällöin kuvauskohteita on enemmän eivätkä ihmiset kiinnitä huomiota kuvaajaan. Jan kuvaa usein myös suosituissa turistikohteissa, koska "silloin kaikilla muillakin on kamera kädessä".

Eräs toinen tapa, jolla voidaan välttää huomiota ja saada kiehtovia kuvia kaduilta, on etsiä hyvä sommitelma tai valo, ja odottaa sitten kohteen saapumista. Tämä on yksi Janin suosimista kuvaustavoista, sillä näin hän saa ikuistettua hetkiä paremmin kuin kohteita seuraamalla. "Vaikeinta kaduilla kuvaamisessa on täydellisen hetken löytäminen – et voi koskaan tietää, missä ja milloin se tapahtuu. Joskus kuvaajalla käy hyvä tuuri, mutta itse etsin hyvän sommitelman ja sitten odotan. Se voi olla vaikka hyvä tausta tai heijastus... ja sitten odotan, että ihmiset kulkevat sen edessä tai tekevät jotain, tai että jotain muuta tapahtuu. Usein ihmiset pahoittelevat, että osuivat kuvani eteen, mikä on hyvä asia, koska silloin he eivät tajua olevansa itse kuvauskohteita."

 Jan asettaa kameransa tietyllä tavalla ja pitää asiat mahdollisimman yksinkertaisina, jotta aikaa ja energiaa ei tarvitse tuhlata asetusten määrittämiseen tarkkailun ja kuvaamisen aikana. "Näin voin reagoida nopeammin. Tiedän kyllä, että jotkut kuvaajat haluavat jatkuvasti muuttaa esimerkiksi mittaustiloja kuvauskohteen mukaan. Minua se kuitenkin vain hidastaisi, ja virheille jäisi enemmän sijaa. Pidän kaiken neutraalina ja vakioasetuksissa, joten voin kuvata vaikka yhdellä kädellä", Jan toteaa.

Tarkentamiseen Jan käyttää jatkuvaa automaattitarkennusta ja pienintä valittavaa AF-kohdistusta, jota hän siirtää tarpeen mukaan. Jan kertoo hyödyntävänsä myös α9-kameransa Eye-AF-ominaisuutta: "Käytän sitä erityisesti, kun en pysty tarkistamaan tarkennusta näytöltä. Mitä laajempi alue, sitä enemmän siinä on tilaa virheille, joten jos voisin, niin tekisin siitä vieläkin pienemmän! Otan vain yksittäisiä kuvia, en käytä 20 fps:n sarjakuvausta. Näin voin keskittyä paremmin tiettyyn hetkeen."

 Onko kuitenkin olemassa tilanteita, joissa hetken ikuistaminen on tärkeämpää kuin terävyyden tekninen varmistaminen? "Kyllä, jos kuvaan on ikuistettu mahtava hetki tai tunne, sen ei tarvitse olla aina muuten täydellinen. Esimerkiksi kuvassa, jossa naiset ylittävät katua, he ovat lähes kaikki sumeita, mutta säilytin silti kuvan, koska siinä on tarkkuuden sijaan paljon energiaa. Tarkkuus on toki tärkeää, mutta se pelkästään ei tee hyvää katukuvaa – se ainoastaan tuo lisäarvoa. Jokainen kuva koostuu kerroksista: valaistus, tarkennus, sommitelma, tarina... mitä useampia kerroksia kuvaan saadaan, sitä suuremmaksi ja paremmaksi se kasvaa."