Monet ammattilaiset aloittavat yleiskuvaajina ja kuvaavat kaikenlaisia aiheita, mutta useimmat heistä erikoistuvat tiettyyn alaan. Näin ei kuitenkaan tapahdu aina. Otetaan esimerkiksi Sonyn Alphaa käyttävä Terry Donnelly, joka kuvaa hyvin erilaisia aiheita aina arkkitehtuurista urheiluun ja kaupallisista kuvista villieläimiin. Vaihtelevista aiheista huolimatta hän on onnistunut kunnostautumaan monilla aloilla, saanut asiakkaita ja voittanut useita palkintoja uransa aikana. Kyseessä on menestystarina, joka perustuu yhteen elintärkeään asiaan – hänen rakkauteensa hienojen kuvien ottamista kohtaan.
Minulla on aina ollut paljon kiinnostuksen kohteita kuvaamisessa, ja ne ovat säilyneet mukana ammattilaiseksi saakka. En ole koskaan halunnut luopua mistään. Se ei ehkä toimi kaikille, mutta minä olen sen ansiosta kerännyt erilaisia taitoja erilaisista töistä. Olen pystynyt siirtymään nopeasti aiheesta toiseen. Jos työskentelen uutistoimistolle, voin ottaa heidän haluamiaan kuvia, ja jos kuvaan hotellien sisätiloja, pystyn siirtymään nopeasti myös siihen tyyliin.
Vaikka Terryn aiheet vaihtelevatkin, hänen töitään määrittää yhteinen estetiikka. Hän selittää: ”Vaikka saatan töissäni katsoa hyvin erilaisia aihealueita ja taitoja, todellinen ydinarvo on silti sama: tehdä jotain, jolla on taiteellista arvoa.”
Terrylle tärkein häntä tavoitteiden saavuttamisessa auttava asia on sommittelu. ”Mikä ikinä kohde onkaan”, hän sanoo, ”yritän tarjota epätavallisen näkökulman, jotakin hämmästyttävää. Se voi tarkoittaa kuvan ottamista epätavalliselta korkeudelta tai erilaisesta kulmasta tai ehkä laajakuva- tai teleobjektiivin käyttöä. Sen jälkeen vain täytän kuvan niin, että se tekee vaikutuksen.”
Terry yrittää saada kuviinsa aina myös ”hyvän erottuvuuden, jotta kohde erottuu selvästi taustasta.” Tämän hän saavuttaa useilla eri tavoilla, joista muutamia ovat objektiivivalinta, kuvausasento, kohteen valaiseminen ja suuremman aukon valinta, jolloin tausta sumentuu ja kohde korostuu.
Minusta millä tahansa näistä asioista voi saada aikaan hyvän kuvan kaikkein arkipäiväisimmästäkin kohteesta.
Erilaisten aiheiden käsitteleminen auttaa häntä pitämään työnsä tuoreena ja hyödyntämään yhden alan osaamista toisella. ”On mahdotonta olla siirtämättä yhdestä aiheesta oppimiaan tietoja toiseen”, Terry selittää, ”joten huomaan soveltavani maisemakuvauksen tekniikoita arkkitehtuuritöihin tai sisäkuvauksen menetelmiä muotokuviin. Loppujen lopuksi samat ydinarvot toimivat monenlaisissa tyyleissä.”
Voidaan varmasti sanoa, että useita eri genrejä kuvaava valokuvaaja tarvitsee kameran, joka voi mukautua lähes kaikkiin tilanteisiin. Sen vuoksi Terry käyttää pääasiassa α9-runkoa, mutta myös α7R III -kameraa, jos asiakas haluaa hyödyntää sen suurempaa resoluutiota.
”α9:ssä on kaikki, mitä tarvitsen, ja tunnen voivani luottaa siihen täysin”, hän sanoo. ”Esimerkiksi 20 fps:n kuvasarjatilan ansiosta saan tallennettua täydellisen ilmeen urheilijan kasvoilla, ja automaattitarkennusjärjestelmä tarkentaa liikkuvaan kohteeseen jokaisessa kuvassa. Nyt minun ei enää tarvitse toivoa, että paras kuva olisi terävä, koska kaikki kuvat ovat!” Koska Terry voi luottaa α9-kameran luokkansa johtavaan automaattitarkennukseen, hän voi kuvata suuremmilla aukoilla ja saada kohteen erottumaan, mikä on tyypillistä hänen kaikille töilleen.
Hän on myös alkanut ottaa kuvia α9-kameran hiljaisella sulkimella ja mainitsee erityisesti mahdollisuuden kuvata golfaajia backswingin aikana. Tätä ei voi tehdä DSLR-kameralla, ellei halua tulla heitetyksi ulos viheriöltä. ”Voin hyödyntää ISO-suorituskykyä paremmin kuin koskaan ennen saadakseni sopivan valotusajan liikkeen kuvaamiseen. Lisäksi voin hyödyntää sisäistä kuvanvakautusta, jonka ansiosta minun on valotusaika-asteikon toisessa päässä helppo lisätä liiketehosteita, kuten panorointia.”
Lopuksi Terry sanoo, että α9:n etsin ja takanäyttö ovat muuttaneet hänen työskentelytapaansa valtavasti.
Kuvan näkeminen ennen sen ottamista on todella uskomatonta, koska se auttaa minua työskentelemään nopeammin ja intuitiivisemmin kuin koskaan aiemmin. Se tarkoittaa myös, että saan luotua paremman yhteyden kohteeseen tai asiakkaaseen, jonka kanssa työskentelen. Toisin kuin käyttäessäni DSLR-kameraa, minun ei enää tarvitse hakata toistopainiketta varmistaakseni, että saan haluamani valotuksen. Nyt voin vain katsoa asiakasta tai kuvaamaani kohdetta ja säilyttää yhteyden. Juuri siitä valokuvauksessa on kyse, olipa kohde sitten mikä tahansa.
”Vaikka teenkin erityyppisiä kuvauksia, osaamisen siirtyminen kuvaustyyppien välillä on omasta mielestäni se, mikä vahvistaa työtäni.”"
