Ajoneuvon esittelemiseen on valittavana lukemattomia tapoja: Haluanko romanttisen, tunnelmallisen kohtauksen, jossa auto ajaa katto alhaalla auringon laskiessa? Haluanko saman auton väijyvän varjoissa mahdollisemman vähäisessä valaistuksessa? Tai ehkäpä villi otos nopeasta autosta radalla? Aloittaessani taulu on tyhjä, ja Sonyn Alpha A7 III ja mielikuvitus työkaluinani maalaan siihen oikean kuvan.
On aina tärkeää koettaa kertoa tarina, saada aikaan reaktioita ja laukaista tunteita. Haluan ihmisten hymyilevän, innostuvan ja aistivan kuvan tunnelman.
Kuvauksen suunnittelu
Yleisesti ottaen asiakkaani haluavat siistejä ja hienostuneita kuvia tuotteistaan, mutta kaikki on kiinni tosiaankin asiakkaasta ja työstämästämme projektista. Koko kuvan kannalta ratkaisevaa on usein autosta ja projektista riippumatta kohtauksen lavastaminen ja kuvauspaikan valitseminen taustalle. Tausta sijoittaa auton tilanteeseen ja toimintaan, joten on elintärkeää valita oikea tausta lopullista tuotetta ja kuvassa tavoiteltavaa tunnelmaa varten.
Tutkin paljon kuvauspaikkoja. Matkustan paljon, joskus pysähdyn satunnaisiin paikkoihin, otan kuvan, lisään sen Google Maps -listaan ja jatkan matkaa. Käytän myös monia kuvauspaikkojani useaan kertaan. Kun valitsee eri kulman, valaistuksen ja rajauksen, kuvauspaikka voi muuttua niin paljon, ettei se näytä enää samalta paikaltakaan.
Kuvan ottaminen
Pidän kameravarusteeni melko yksinkertaisina. Käytän Alpha 7 III -kameraa ja yhdistän siihen FE 24-70mm f/4 ZA OSS-, FE 16-35mm f/4 ZA OSS-, 55mm f/1.8 ZA- ja Sony FE 85mm f/1.8 -objektiiveja. Nämä eivät välttämättä vaikuta kaikkein ilmiselvimmiltä varusteilta ammattilaiselle, koska olen valinnut zoom-objektiiveista f/4-versiot enkä f/2.8 G Master -versioita. Saadakseni teräviä kuvia ja tarvittavan syväterävyyden kuvaan yleensä aukolla f/8 tai f/11, joten en kaipaa muiden valokuvaajien tarvitsemia suurempia aukkoja. Kun tarvitsen niitä, otan mukaan FE 85mm f/1.8 -objektiivin.
Alpha 7 III:ssa on monia eri ominaisuuksia, joiden avulla saan otettua hienoja autokuvia. Ensinnäkin on 24,2 megapikselin kennon dynaaminen alue, joka antaa minulle paljon tilaa leikitellä valotuksella jälkituotannossa.
Mitä enemmän kuvaan, sitä vähemmän noudatan sääntöjä. Aloittaessani autojen kuvaamisen minulle sanottiin usein, että minun ei pitäisi kuvata autoja laajakulmaobjektiivilla eikä rajata autoa tuolla tavoin tai että käyttämäni valaistus ei ollut riittävä. Sitten oivalsin, että vaikka nämä olivat hyviä neuvoja, ne eivät ole sokeasti noudatettavia, yleisiä totuuksia. Tietyissä tilanteissa kaikki nämä skenaariot toimivat aivan hyvin, täytyy vain oppia, miten ja milloin niitä käytetään.
Autotyyppi ja haluttu esitystapa ovat tärkeimmät huomioitavat seikat, kun kuvaan valitaan oikeaa valaistusta. Kuvaan joskus pelkästään vallitsevalla valolla, mutta useimmissa kuvissani olen käyttänyt stroboja tai muuta keinovaloa. Käytössä on myös erilaisia muokkaimia: strip box -heijastimia, tasovaloja, pelkkiä stroboja, heijastimia ja näiden kaikkien yhdistelmiä.
Yksi kuva, jonka valaistuksesta pidän todella, on yksityiskohta Spirit of Ecstasy -nokkakoristeesta. Tämä kuvattiin heikosti valaistussa autotallissa, ja aikaa oli vain 15 minuuttia, koska kuvasimme sinä päivän monia autoja. Käytin yhtä strobovaloa, jonka suuntasin kohti suurta 2 x 1 metrin kokoista heijastinta. Näin sain aikaan pehmeän valotehosteen hyvin kiiltävälle ja heijastavalle pinnalle.
Kun aloittelee valokuvien ottamista automaattisilla toiminnoilla, neuvoisin aina jatkamaan kuvaamista ja kokeilemista – paras on vielä tulossa. Ota kamerasi, lähde ulos ja ala luoda. Käsissäsi on tehokas työkalu, joten vain mielikuvitus on rajana.
