Kevättä rinnassa

On aikainen aamu Eifelissä, Saksan länsiosassa ja kevätaurinko nostaa kevyen sumun vuorten ja ruohikkoisten tasankojen ylle. Auto kulkee hiljaisen aamunkoiton halki, mutta yhtäkkiä kuljettaja painaa tahallaan jarrua. Jokin on kiinnittänyt maisemakuvaaja Michael Schaaken huomion.

Hän jättää autonsa keskelle tietä, hyppää ulos ja suuntaa kohti louhosta Sony-kamera ja -objektiivi kädessään. Vain minuuttia myöhemmin kuva siluettina näkyvästä yksinäisestä puusta on valmis, ja hän on taas tien päällä. ”Kun näen kuvan, en halua jäädä odottamaan”, hän selittää. ”Tämä on tapani työskennellä maisemien parissa. Haluan olla nopea ja reagoida valoon tai säähän paikan päällä.”

Hänen valokuvauksensa juontuu rakkaudesta ulkoilmaelämään ja luontoon, ja matkat ovat vieneet hänet niin Etelä-Afrikkaan kuin Pohjois-Norjaan. Monet hänen kuvistaan syntyvät näillä ajomatkoilla tai pitkillä vaelluksilla erämaassa, ”missä yhtäkkiä näen jotakin, joka koskettaa minua”, hän jatkaa. ”Se on oikeastaan vaistomaista ja sillä hetkellä minulla on kuva jo mielessäni, jopa muokkausta myöten. Se edellyttää nopeaa työskentelyä.”

Kevät on aikaa, jolloin sää ja valo muuttuvat hetkessä, ja maisema sen myötä. ”Olen aina iloinen tähän aikaan vuodesta”, hän hymyilee, ”koska kevät on yksi ainoista ajoista, jolloin vuodenaikojen vaihtuminen todella tuntuu. Maan lämpeneminen synnyttää sumuja ja kukkia, ja vaikka lumi on sulanut alankoalueilta, sitä näkyy edelleen ylängöillä luoden kauniita kontrasteja. Aamu- ja iltahämärä ovat myös parempaan aikaan kuin kesällä, ja se on hienoa, sillä vaikka olen maisemakuvaaja, vihaan aamukolmen nousemista yhtä paljon kuin muutkin!”

Vaikka monet Michaelin kuvista on otettu sulauttaen ja sekoittaen tekniikoita, sitä on vaikea huomata. Kuvissa ei ole räikeää, luonnotonta HDR-ilmettä. ”Oikeastaan se on vain tapa käsitellä kontrastivaloa”, hän selittää, ”mutta en halua sen näkyvän kuvassa. Haluan, että kuva näyttää aina aidolta, ei ylikäsitellyltä.”

Täydellisen maisemakuvan nappaaminen, josta suuri osa vaatii patikointia, on saanut Michaelin miettimään tarkkaan, mitä laitteita hän kantaa mukanaan. ”Alpha 7R IV tarjoaa keskikoon tarkkuutta, dynaamista aluetta ja kohinatehoa rungossa, joka on kooltaan murto-osa”, hän sanoo, ”joten se sopii täydellisesti tilanteisiin, joissa tarvitaan huippulaatua mutta pientä painoa. Lisäksi kameran nopeus ja rungon sisäinen kuvanvakain ovat välttämättömiä käsivaralta kuvattaessa, ja se toimii minkä tahansa objektiivin kanssa, jonka siihen laitan.”

Vaeltamisen ja matkustamisen yhdistäminen valokuvaukseen on vaikuttanut Michaeliin erittäin myönteisesti, ja hänen kevyt Sony-kameransa on tärkeä osa kokonaisuutta. ”Se on todella muuttanut tapaa, jolla näen ympäristöni”, hän toteaa, ”ja tehnyt matkoistani rikkaampia. Nykyään seuraan omia silmiäni sen sijaan, että haluaisin kopioida muiden kuvia. Tiedän, että jos löydän iloa rinteen valosta tai rantaviivan mutkittelusta, se välittää rakkauteni maisemaa kohtaan myös jollekin muulle.”