Nimeni on Brendan de Clercq. Olen irlantilais-ranskalainen valokuvaaja ja sekatekniikkataiteilija ja asun tällä hetkellä Alankomaissa. Kiinnostukseni valokuvausta kohtaan periytyi isältäni, joka on itse arvostettu valokuvaaja ja dokumenttielokuvantekijä. Ominta tyyliäni ovat voimakkaat kuvat, joissa on selkeä tunneilmaisu, ja pyrin koskettamaan yleisöäni töilläni.

Uudet ja erilaiset lähestymistavat työhöni inspiroivat minua ja olin iloinen, kun minulle tarjoutui mahdollisuus kokeilla uusia Sony E -laajakulmaobjektiiveja PZ 10−20 mm f/4 G, 11 mm f/1.8 ja 15 mm f/1.4 G.

En ollut varma, mitä odottaa, kun otin linssit ensimmäistä kertaa käteeni. Suurimman vaikutuksen minuun teki niiden koko ja paino − ne ovat pieniä, mutta ne tuntuvat kädessä erittäin tukevilta. ”Vanhan koulukunnan” valokuvaajana olin myös erittäin iloinen nähdessäni, että 15 mm f/1.4 G -objektiivissa on aukkorengas, ja tätä objektiivia halusin kokeilla ensimmäisenä.

En ole ollut laajakulmaobjektiivien fani, koska suuri osa työstäni on suuntautunut muotokuviin, mutta ajatus laajakulmaobjektiivista, jossa on näin nopea aukko, kiehtoi minua.

Koska polttoväli on niin lyhyt, olin senttien päässä kitaristista, mutta bokeh-sumennus oli erittäin tasainen, ja olin erityisen vaikuttunut hänen silmiensä terävyydestä jopa täysin avoimella aukolla. Nautin niin paljon kuvatessani tällä tavoin, että se muutti mielipiteeni laajakulmaobjektiiveista!

Seuraavaksi oli vuorossa 11 mm f/1.8, ja siirryin kuvaamaan ulos mallien kanssa. Nautin täysin avoimella aukolla kuvaamisesta, joten jatkoin tätä lähestymistapaa. Koska kyseessä oli laajakulmaobjektiivi, oli vaikeampi saada matalaa syväterävyyttä, mutta silti olin hämmästynyt vääristymien puuttumisesta kuvatessani muotokuvia melko läheltä.

Videon kuvaamisessa PZ 10−20 mm f/4 G pääsi oikeuksiinsa. Zoomin joustavuus oli hienoa, mutta erityisen vaikuttavaa oli tehokkaan zoomin hiljaisuus ja hallinta. En ole koskaan ennen käyttänyt sellaista, mutta tarkka hallinta, jonka pystyin saavuttamaan, oli vaikuttavaa. Olin kiinnostunut näkemään, miten tarkennuksen hengityksenvaimennus toimii; en ole koskaan aiemmin kiinnittänyt siihen huomiota. Kun vertasin linssejä joihinkin vanhempiin prime-objektiiveihin, joita minulla oli mukanani, ero oli melko huomattava ja tarkennuksen hengitys melko olematon.

En huomannut mitään eroa terävyydessä kaikkien kolmen objektiivin välillä, en edes zoomin, mistä olin erittäin vaikuttunut − vaikka olin kuvannut lähes kaiken täydellä aukolla. Myös tarkennusvaste oli erittäin nopea, ja koska käytin Eye AF -toimintoa, tarkennus napsahti paikalleen välittömästi ennen kuin ehdin edes miettiä sommittelua.

Alpha 6600 -kameran kaltaisessa pienessä rungossa tasapaino kaikkien kolmen objektiivin kanssa oli täydellinen, enkä koskaan tuntenut, että käsittely olisi ollut etupainotteista, kuten se voi olla pienissä rungoissa.

Se on yksi niistä asioista, joita rakastan Sonyn objektiiveissa. Minun ei tarvitse koskaan huolehtia suorituskyvystä, ja se tarkoittaa, että voin liikkua nopeasti ja keskittyä kohteisiini sen sijaan, että minun tarvitsisi olla huolissani lopputuloksesta.

Kokemukseni näiden objektiivien kokeilemisesta ja kuvaamisesta näin pienikokoisella varustuksella oli virkistävää ja hauskaa. Se vei minut takaisin lapsuuteeni, kun otin ensimmäisen kerran kameran käteeni.

Uskon käyttäväni näitä objektiiveja monenlaisissa tilanteissa − katuvalokuvaus ja arkkitehtuuri tulevat mieleen, mutta olen innostunut käyttämään niitä myös hämärässä kuvattaviin projekteihin, ja ne ovat myös saaneet minut miettimään tähtikuvien kuvaamista.