Elokuvantekijät Susanna Kosa ja Dennis Schmelz olivat kumpikin tahoillaan suunnitelleet pitävänsä taukoa työkiireistään lomailemalla kuvankauniilla Sardinian saarella. Kun pyysimme heitä testaamaan uutta FE 24-70mm f/2.8 G Master Mk II -objektiivia, he molemmat pitivät tilaisuutta päästä kokeilemaan uutta objektiivia ensimmäisten joukossa liian houkuttelevana kieltäytyäkseen. Niinpä he varasivat aikaa lomastaan kauniin Carolina-elokuvan tekoon.

Susanna toimi kantavana voimana itse elokuvan takana, ja hänen mietteitään on alla. Dennis kuvasi elokuvan ja koko kulissien takana -videon kuvamateriaalin.

Mikä oli ensivaikutelmasi tästä objektiivista?

Nykyinen 24-70mm G Master -objektiivini on luultavasti eniten käyttämäni objektiivi, koska se kattaa niin laajan alueen maisemista lähikuviin. Niinpä olin hyvin innokas näkemään, miten Mk II selviytyisi. Kun ensimmäistä kertaa otin sen käteeni, huomasin ilokseni, että se oli huomattavasti kevyempi ja hieman pienempi kuin Mk I. Aukkorenkaan äänen voi kytkeä pois, ja objektiivia voi käyttää siten äänettömästi ja jatkuvasti. Aukkorenkaan voi myös lukita, jotta aukkoa ei pysty vaihtamaan vahingossa, mikä on erittäin hyödyllinen ominaisuus elokuvantekijälle. Kevyempänä objektiivina se oli myös paremmin tasapainossa Alpha 7S III- ja FX3-kameroitteni kanssa – eikä yhtään etupainoinen. Sillä on suuri merkitys gimbaalilta kuvattaessa, eikä gimbaalin käyttö yhdellä kädellä tuottanut minulle ongelmia.

Mitä mieltä olit uuden objektiivin suorituskyvystä verrattuna nykyiseen MK1-versioosi?

Käytän yleensä aina manuaalista tarkennusta. Olin ajatellut automaattitarkennuksen olevan aloittelijoita varten ja ollut täysin sitä vastaan, kunnes noin vuosi sitten testasin sitä ensimmäistä kertaa Alpha 7S III:lla ja G Master -objektiiveillani. Minuun teki vaikutuksen se, miten hyvin automaattitarkennus toimi. Olin jo melko tyytyväinen 24-70mm GM Mk I -objektiiviin, mutta ajoittain tuli otoksia, joissa automaattitarkennus ei toiminut täydellisesti. Mutta halleluja, Mk II:n automaattitarkennus on aivan eri maailmasta! Käytin sitä paljon näissä kuvauksissa niin FX3:ssa pääkamerana kuin Alpha 7S III:ssa gimbaalin päältä. Noin 80 % elokuvasta on kuvattu automaattitarkennuksella. Ja näin olen tehnyt minä, automaattitarkennuksen suurin arvostelija ja manuaalisen tarkennuksen puolestapuhuja! Mutta rehellisesti sanoen ihmisskarppaaja ei ehdottomasti enää pysy tämän tekniikan vauhdissa. Näitä otoksia on ilo katsella, koska kolmen kuvauspäivän aikana ei oikeasti tullut yhtään otosta, jossa automaattitarkennus ei olisi ollut täysin kohdallaan. Uskomatonta! Nyt sitten on valinnanvaikeus jälkituotannossa entistäkin piinaavampaa, koska useimmat otokset ovat käyttökelpoisia. :-)

Käytin kuvauksissa paljon silmien automaattitarkennusta joko ihmisen tai eläimen silmissä sekä seurantatoimintoa. Se on hiljainen ja ehdottoman terävä. Olen niin kiitollinen, kun se toimi saumattomasti. On nimittäin erittäin vaikeaa kuvata eläimiä ja lapsia, erityisesti jos he eivät ole koulutettuja näyttelijöitä.

Periaatteessa täytyy vain seurata heidän luonnollisia liikkeitään. Siitä voi tulla melko kaoottista, ja hyvien otosten saaminen on vaikeaa. Lisäksi yksin työskenneltäessä on suuri helpotus, jos voi täysin luottaa laitteiden tukeen. Ensimmäisen kuvauspäivän jälkeen luotin täysin kalustooni ja pystyin keskittymään enemmän elokuvan tunnelmaan, ohjaamiseen ja kaikkien viihdyttämiseen.

Piditkö joitain ominaisuuksia erityisen hyödyllisinä elokuvanteossa?

”Hengittämisen” eli kuvakulman vaihtelun vaimennus oli minusta erittäin positiivista. En huomannut yhtään hengittämistä, vaikka tarkennuspistettä vaihdettiin etualalta taka-alalle monta kertaa.

Manuaalinen aukkorengas on erittäin kätevä minulle elokuvantekijänä, erityisesti koska se toimii sekä kosketuksesta (napsautuksella) että jatkuvasti. Totuin aukkorenkaaseen nopeasti, ja asetin objektiivin aukon ainoastaan sillä. Pidin myös siitä, että renkaan voi lukita, jotta aukkoa ei voi vahingossa vaihtaa kuvatessa.

Mitä muita huomioitasi haluaisit vielä kertoa?

Olen käyttänyt G Master -objektiiveja jo vuosia, ja olen aivan ihastunut niihin: ne vain paranevat jokaisen uuden mallin myötä. Koska käytän yleensä FX6-, FX3- ja Alpha 7S III -kameroita, aidot Sony-objektiivit ovat täydellinen yhdistelmä niiden kanssa. Pystyn hyödyntämään parhaiten kameroiden ominaisuuksia, erityisesti mahtavaa automaattitarkennusta! Eniten pidän kuitenkin siitä, että laitteeni antavat minulle nyt paljon luovaa vapautta tehdessäni elokuvia yksin. Voin kuvata otoksia, jotka eivät olisi olleet mahdollisia yksin kuvaavalle vielä hetki sitten vaan olisivat vaatineet apulaisen. Elokuvassa on esimerkiksi otos, jossa aloitan melko läheltä äidin kasvoja, kierrän 180° hänen ympärillään ja laajennan sitten kuvan häneen ja hänen tyttäreensä. Olen käsittämättömän iloinen, että voin nyt ajatella ja työskennellä vapaammin ja luovemmin.