”Valokuvaajina meillä on etuoikeus päästä kokemaan erilaisia elämänpolkuja”, brittiläinen valokuvaaja Ron Timehin aloittaa. Äskettäin Ron kävi Intiassa valokuvaamassa holijuhlaa, joka on hindujen värin festivaali. Se on uskomaton spektaakkeli ja ilon juhla, joka symboloi kevään alkua. ”Nautin paljon vierailuista paikoissa, jotka ovat täysin erilaisia kuin maailma, jossa elän. Se on opettavaista ja antaa uusia näkökulmia, jotka vaikuttavat siihen, miten etenet elämässä.”

Ron suuntasi Jaipurin maalaismaisempiin osiin sen sijaan, että olisi lukuisien turistien tapaan mennyt holijuhlien päätapahtumiin. ”Halusin todella olla kaiken keskellä ja päästä mukaan tunnelmaan. Tällainen voi olla hieman pelottavaa, mutta valokuvaajana on aina tärkeää lähteä ulos ja muiden mukaan.”

Ron käytti juhlien kuvaamiseen Sonyn Alpha 7CR -kameraa yhdessä FE 24-50mm f/2.8 G -sarjan objektiivin kanssa. ”Tämä oli täydellinen kokoonpano, sillä tässä täyden kennokoon kamerassa on sama korkearesoluutioinen 61 megapikselin tunnistin kuin Sony Alpha 7R V -kamerassani, joten minusta oli täysin järkevää käyttää sitä. 24–50 mm:n G Lens -objektiivi tarjosi minulle tarvitsemaani monipuolisuutta ja oli pieni. Kun olin ahtaissa paikoissa ja minun oli saatava paljon ihmisiä kuvaan, käytin 24 mm:n polttoväliä, mutta sitten minulla oli 50 mm:n pää yksittäisiä muotokuvia varten. Se oli upeaa.”

Kameran käytännöllisten kuvausominaisuuksien lisäksi Ronilla oli tärkeämpikin syy käyttää Alpha 7CR -kameraa. ”Varusteista tuli keino muodostaa yhteys”, hän sanoo, ”jos minulla olisi ollut suurempi kamera ja objektiivi, se olisi voinut hieman pelottaa kuvaamiani ihmisiä, mikä taas voi muuttaa ihmisten käyttäytymistä. Pienemmät varusteet tarkoittavat vähemmän esteitä kuvaajan ja henkilön välillä.”

Holijuhlaa kuvatessaan Ronin oli otettava huomioon jotain muutakin: juhlaan liittyy värikkään jauhemaalin heittämistä. ”Kiedoin kameran muovikääreeseen ja vedenpitävään koteloon varmistaakseni, että maali ja pöly eivät pääse lähelle tunnistinta. Minun oli pidettävä etulinssielementti valotettuna, joten pyyhin jatkuvasti objektiivini etuosaa.”

Toinen Ronin arvostama avainominaisuus olivat kameran automaattitarkennuskyvyt, erityisesti Eye AF -toiminto. ”Kuvittele kamerani kiedottuna kaikenlaiseen materiaaliin niin, etten voinut nähdä näyttöä tai katsoa etsimen läpi kovin hyvin. Ja silti luotin täysin, että automaattitarkennus tuottaisi haluamani kuvan, ja sen se teki. Eye AF -toiminto on uskomaton, eikä mikään kuva epäonnistunut. Luotin järjestelmään täydellisesti.”

Yksi erottuva kuva – ylhäältä alas otettu kuva värin peittämistä ihmisistä – tiivistää Ronin kokemuksen. ”Mielestäni tähän kuvaan kiteytyy holijuhlan olemus – touhukkuus, eloisuus, ihmisten tanssi: se oli sähköistävää.”

Jännityksen ja energian keskellä Ron käytti Alpha 7CR -kameraa ikuistaakseen ihmisten aitoja vuorovaikutuksia. ”Tarkkailen paljon ennen kuin alan kuvata. Haluan nähdä, miten asiat etenevät ja ihmiset käyttäytyvät, koska se kertoo, miten minun kannattaa lähestyä kohtausta ja valokuvata se.”

Kamera itse asiassa auttoi Lontoossa asuvaa valokuvaajaa murtamaan esteitä. ”Pohjimmiltaan olin turisti, joka halusi saada tietää lisää. Mutta tajusin, ettei paikalla ollut lainkaan muita mustia ihmisiä. Ihmiset olivat niin uteliaita siitä, miksi olin siellä, että uskon, etteivät he olleet aiemmin juuri kohdanneet tummaihoisia ihmisiä. Tapahtui ihanaa vaihtovuoroisuutta, kun minä kuvasin heitä ja he halusivat myös ottaa kuvia minusta. Tästä tuli kahden erilaisen kulttuurin välinen oppimiskokemus. Ihmisistä voi tuntua pelottavalta, kun heitä katsotaan tai valokuvataan koko ajan, mutta minulle se oli keino muodostaa yhteys ja kuulla heidän tarinansa.”

Vaikka Ron olikin todella hienovarainen, taika usein murtui yhdellä tapaa. ”Näytin heille joitakin ottamiani kuvia, koska pidän siitä, että prosessissa on yhteistyötä. Kun ihmisille näyttää aidon hetken, jonka on ikuistanut, heistä tulee kuitenkin hypertietoisia itsestään ja he alkavat poseerata. Toisinaan heitä on ohjattava takaisin hetkeen, jotta heidät voi kuvata sellaisina kuin he todella ovat. Tällaisissa tapauksissa otan aina ylös ihmisten yhteystiedot ja lähetän heille valokuvat sähköpostitse tai jaan kuvat Instagramissa heille. Tämä osa on ollut mukava, sillä minulla on ollut hyviä keskusteluja ihmisten kanssa vielä, kun olen ollut kotona.”

”Juuri tästä matkavalokuvauksessa on kyse. Ihmiset kuvaavat mielellään suuria maamerkkejä, mutta kun poistuu valmiilta polulta ja asettuu paikallisten asemaan sekä aitoon kulttuuriin, saa paitsi kiinnostavia valokuvia, myös todellisen yhteyden ja oppimiskokemuksen.”