Race Across America on uuvuttava ultramatkan pyöräilytapahtuma, joka vie kilpailijat äärirajoille. Reitti voi hieman vaihdella, mutta se ulottuu aina mantereen halki lännestä itään alkaen Kalifornian Pacificista ja päättyen Marylandin Atlanticiin. Vaativaa kisassa ei kuitenkaan ole vain matkan pituus. Toisin kuin monissa muissa maantiepyöräilytapahtumissa siinä ei ole etappeja, vaan brutaali, joustamaton aika-ajoformaatti.

Monikaan ei uskalla edes kuvitella kilpailemista, mutta entä valokuvaus tapahtumassa, joka etenee mutkitellen läkähdyttävältä merenpinnan tasolta lauhkeisiin metsiin ja jäätävän kylmiin vuoristosoliin yli 3 000 metrin korkeuteen? Bertrand Beranger, joka kuvasi eräitä kilpailun käännekohtia kilpailija Jean-Luc Perezin kanssa, teki juuri tämän.

”Onneksi pidän kuvaamisesta poissa mukavuusalueeltani”, Betrand nauraa, ”ja vaikka tekemäni urheilukuvaus on hyvin erilaista verrattuna arkkitehtoniseen ja katuvalokuvaukseeni, niissä on yhtymäkohtia.” Urheilussahan on kyse kehittymisestä, mutta niin on myös valokuvauksessa, ja luovan sisällön kannalta uusista kokemuksista ja uusien taitojen oppimisesta on aina hyötyä.

Race Across American kaltaiset useita päiviä kestävät ja monissa ympäristöissä järjestettävät tapahtumat ovatkin täydellinen paikka ottaa käyttöön uusia tekniikoita. ”Tämä on todellakin tilanne, jossa mielestäni urheilu-, maisema- ja dokumentaarinen valokuvaus voivat yhdistyä. Minulle oli tärkeää kuvata sitä, mikä mielestäni oli tapahtuman koko tarina ja antaa kilpailulle enemmän kontekstia kuin mitä pelkkä urheilullinen lähestymistapa sallii.”

”Itse asiassa jos vaikka kuvaan vain polkupyörää, mikä ei siis mielestäni ole tylsää, eniten minua kiehtoo lisäkonteksti, suurempi kokonaisuus. Se voi tarkoittaa Jean-Lucin kuvaamista joissakin näistä upeista ympäristöistä varmistaen, että kuvaan urheilukuvissa yleensä nähtävää syvemmällä syväterävyydellä esitelläkseni maisemaa tai päästäkseni vieläkin lähemmäs ja nähdäkseni vaikutuksen hänen kehoonsa ja mieleensä.”

Tämä matkapäiväkirjamainen lähestymistapa näkyy täydellisesti kuvissa, jotka Bertrand otti Jean-Lucin lyhyiden lepo- ja palautumishetkien aikana. ”Nämä kuvat ovat vilpittömiä ja merkityksellisiä. Hän tekee sankaritekoja tien päällä ja tällaiset hetket ovat todellisuutta. Tämän kaiken ymmärtääkseen ei voi vain katsoa kauniita teleobjektiivikuvia hänestä ajamassa sumennetun taustan edessä. On nähtävä, mitä sen jälkeen tulee – itkua ja huutamista, säälimättömän takaa-ajon stressi.”

Bertrand käytti Sony Alpha 1 -kameraa ja FE 24mm f/1.4 -objektiivia: ”tällaiset kuvat ovat syy, miksi haluan käyttää laajakulmaobjektiiveja urheilu- ja dokumentaariseen kuvaukseen, koska usein mitä lähempänä olet, sitä enemmän tunteet ja konteksti välittyvät”, Bertrand selittää. ”Silmät tunnistavan automaattitarkennuksen ansiosta Alpha 1 tekee uskomatonta työtä tällaisissa tilanteissa, ja kun tämä yhdistetään korkean ISO-arvon suorituskykyyn ja objektiiveihin, voidaan kuvata lähes pimeässä. Mukautettava ja nopea FE 16-35mm f/2.8 -objektiivi on juuri sellainen, mitä tarvitaan tiellä, joten se on erittäin tärkeä minulle.”

Käyttäessään FE 70-200mm f/2.8:n kaltaisia pitkiä objektiiveja Bertrand haluaa edelleen välittää kuvillaan kilpailun todellisuuden näyttämällä ultrapitkän kilpailun koko kontekstin. ”Tämä on avoimella tiellä tapahtuva kilpailu eikä maanteitä suljeta sitä varten. Vaarana ovat kuorma-autot, saasteet ja tiet, joita ei ole varsinaisesti tarkoitettu pyöräilijöille. Halusin saada tämän kaiken maisemakuvaan, minkä vuoksi ajoin edelle media-autossa ja odotin lähes viime hetkeen ennen kuin poistuin tieltä voidakseni kuvata suoraan reitin edestä.

”Jos on olemassa tällaista projektia varten rakennettu kamera, se on Sony Alpha 1”, Bertrand sanoo. ”Ennen minun tarvitsi käyttää sekä Alpha 9- että Alpha 7R IV -kameraa yhdistääkseni urheilu-, maisema- ja dokumentaarisen kuvauksen, mutta tämä hoitaa kaiken. Ja lisäksi se on todella pieni ja kevytrunkoinen tuottamaansa tehoon verrattuna.”

”Näitä tehokkaita ominaisuuksia ovat Alpha 1 -kameran pinottu tunnistin, hiljainen suljin ja kuvataajuus, jotka ovat kaikki tärkeitä yhdistettäessä tekniikoita niin kuin minä teen. Tarvitsen katkottoman, korkean kuvataajuuden toimintaa varten. Kun on vain muutama minuutti aikaa kuvata ennen jatkamista, mitä suurempi kuvataajuus ja resoluutio, sitä parempi.”

”Jälkeenpäin tarkasteltuna tämä saattaa olla yksi projekteista, joiden yhteydessä olen oppinut eniten sekä henkilökohtaisesti että ammatillisesti”, Bertrand toteaa lopuksi. ”Tämä ei tietenkään ole mitään siihen verrattuna, mitä Jean-Lucin kaltaiset urheilijat tekevät, mutta valokuvaajalle tämä on todella vaativa ympäristö – jatkuva kiire, vähän unta ja silti on yritettävä olla vaativa ja luova. Ilman Sony Alpha 1 -kameran kaltaista työkalua se olisi lähes mahdotonta.”

”Mutta ennen kaikkea oli todella innostavaa kuvata tätä supersankarin kaltaista miestä. Se muutti käsitykseni ihmisen kyvyistä. Uskon, että jos minulla on vähänkin samankaltaista energiaa ja sitoutumista, tämä voi motivoida minua kehittymään entistä paremmaksi.”