Alpit ovat kiehtoneet taiteilijoita kautta historian. Euroopan tarunhohtoisin vuoristo kaartuu noin 1 200 kilometrin matkan Nizzasta lännessä Triesteen ja idässä Wieniin saakka piirtyen dramaattisesti taivasta vasten Monacon, Ranskan, Sveitsin, Italian, Liechtensteinin, Saksan, Itävallan ja Slovenian yllä. Vuoristomaisemiin erikoistunut valokuvaaja Maciej Pesko jakaa tuon intohimon. ”Alppien hiljaisuus rauhoittaa sielua, mutta jokainen vilkaisu huipuille saa myös pulssin kiihtymään”, hän sanoo. ”Nämä ovat paikkoja, jotka herättävät nöyryyttä ja kunnioitusta – niiden läsnäolossa tuntee olevansa vain vieras jonkin itseä suuremman edessä.”

Monia Alppien kolkkia kuvanneelle Maciej Peskolle ovat tulleet tutuiksi niin ”jyrkät ja pystysuorat Dolomiittien kalkkikivikalliot, Julianien alkukantainen ja karu erämaisuus kuin Itävallan Alppien villin luonnon ja ihmisen läsnäolon välinen tasapainokin”. Mutta vasta hiljattain, Sveitsin ja Ranskan Alpeilla, hän sanoo todella ymmärtäneensä näiden maisemien majesteettisuuden. ”Niillä seuduilla”, hän kertoo innostuneesti, ”on teräviä graniittihuippuja, vehreitä laaksoja ja jäätiköitä, jotka valuvat suoraan alppijärviin… Ne hämmästyttävät monimuotoisuudellaan.” Miten hän vangitsee draaman ja energian kamerallaan? ”Ensimmäinen asia on ymmärtää, että vuoret ovat arvaamattomia”, Maciej selittää. ”Nämä ovat paikkoja, joissa valo voi muuttua hetkessä ja sää voi kirjoittaa kokonaan uuden käsikirjoituksen. Ne ovat valokuvauksellisesti yhtä vaativia kuin fyysisestikin.” Ratkaisuksi hän nimeää kärsivällisyyden ja avoimuuden: ”Vuoret opastavat – sinun tarvitsee vain odottaa valoa, joka paljastaa niiden luonteen.”

”Teknisestä näkökulmasta auttaa ajatella kuvaa kerroksittain”, hän jatkaa, ”etualan, keskialan ja taustan kautta syntyy syvyys. Katsetta voi myös ohjata syvemmälle kuvaan esimerkiksi polkujen, harjanteiden tai purojen avulla. Ajoitus on tärkeä myös siksi, että vuoret näyttävät usein todellisen luonteensa auringonnousun ja -laskun aikaan, kun valo poimii niiden tekstuurin, kontrasti on pehmeämpi ja pilvet tai sumu yksinkertaistavat niiden muotoa tai korostavat niiden korkeutta.” Kuvatessaan Sony Alpha 6700 -kameralla kolme hänen viimeaikaista suosikkiaan tuovat esiin erilaisia tekniikoita ja objektiivivalintoja. Ensimmäinen on kuva Mont Blancin huipusta, joka kohoaa värikkäiden kanervien kukkien yläpuolelle. ”Se on täynnä kontrasteja”, hän kertoo. ”Tässä käytin Sony E 11mm f/1.8 -objektiivin laajuutta lisätäkseni syvyyttä ja vetääkseni katsojan mukaan kohtaukseen sekä Alpha 6700:n tarkennuksen haarukointitilaa, jonka avulla sain luotua edestä taakse täydellisen terävän kuvan.”

Toisessa on Matterhorn iltahämärässä. ”Tässä valo oli avainasemassa”, Maciej selittää. ”Vain muutama minuutti auringonlaskun jälkeen viimeiset säteet värjäsivät huipun punaiseksi. Valotuksen piti olla juuri oikea, jotta pystyin vangitsemaan hienovaraisen hehkun menettämättä yksityiskohtia alla pimenevässä laaksossa, joten käytin kameran automaattista valotuksen haarukointia varmistaakseni, ettei sävyalueista hävinnyt mitään.”

Kolmannessa on sumun ympäröimä alppimetsä. ”Tässä on kyse sateisen vuoristopäivän tunnelmasta”, hän selittää. ”Pilvet verhosivat lähihuiput, mutta onnistuin vangitsemaan täydellisen hetken, kun ne hetkeksi väistyivät paljastaen vuorenrinteiden luonnolliset muodot ja hienovaraiset sävyvaihtelut. Tällä kertaa käytin Sony E PZ 18-105mm f/4 G OSS -objektiivia 105 mm:n polttovälillä – juuri sellaista, jonka avulla voi rajata maisemasta yksityiskohdan ja korostaa tunnelmaa.”

Näiden objektiivien yhdistelmä tuo Maciejn mukaan ”valtavasti joustavuutta vuoristossa”.  11 mm:n objektiivin avulla voin ikuistaa laajoja näkymiä ja sisällyttää etualan tilan ja mittakaavan tunteen, mutta tietoinen sommittelu on avainasemassa. On varmistettava, että kuvassa on vahva etuala, joka ohjaa katsojaa, ja objektiivia tulee käyttää täysin vaakasuorassa, jos mahdollista, muuten kuvat voivat näyttää luonnottomilta. 18–105 mm:n objektiivin avulla voin priorisoida kaukana olevat yksityiskohdat, kuten huipun valon tai jäätikön tekstuurin, sekä tiivistää kerroksia luovasti. Yhdessä ne kattavat käytännössä kaikki tarpeeni.” Alpha 6700 -kamerasta on puolestaan tullut Maciejin ensimmäinen valinta vuoristokuvauksiin. ”Jo mainitsemieni tilojen lisäksi rakastan sen automaattitarkennuksen nopeutta ja terävyyttä. Niillä on nopeasti muuttuvassa valossa valtava merkitys”, hän selittää. ”Sen kuvanlaatu on uskomaton myös suuremmilla ISO-arvoilla, joita tarvitsen usein haastavassa valossa.”

”Myös kameran koosta on todellista hyötyä”, Maciej jatkaa. ”Pienempi runko tarkoittaa kevyempää reppua, ja jokaisella grammalla on merkitystä, kun vaeltaa ylöspäin tuntikausia kaikkien muiden varusteiden, tarvikkeiden ja turvavarusteiden kanssa. Mutta omasta kokemuksestani voin sanoa, ettei pienempi koko koskaan tarkoita heikompaa lopputulosta. Itse asiassa se avaa mahdollisuuksia, jotka muuten olisivat ulottumattomissa. Mielestäni se on todella hieno laite.” Kun lisää alppimatkoja on tulossa, Maciej voi vain tuntea yhteytensä kasvavan. ”Kuten kaikki maisemakuvaajat, haluan ikuistaa vuoret klassisilla, postikorttimaisilla kuvilla, mutta haluan myös tutkia niitä henkilökohtaisemmalla tavalla. Haluan viettää enemmän aikaa jokaisen huipun alapuolella ja tutustua sen luonteeseen. Nyt minulla on siihen täydellinen kamera ja objektiivit.”