Tarkennus kuvaan

Puolentoista vuoden sosiaalisen eristäytymisen, 99 päivän täydellisen sulkutilan ja pakollisten kasvomaskien jälkeen suuteleminen kohoaa symboliksi. Se symboloi rakkauden voittoa ja itse elämän heltymättömyyttä meneillään olevasta Covid-19-pandemian aiheuttamasta ankeasta ajanjaksosta huolimatta.

Dokumentoin mielelläni historiaa muovanneita tapahtumia nostaen esiin ihmisiä ja heidän kulttuuriaan. Tämä kuva on osa sulkutilan aikana aloittamaani projektia, valokuvasarjaa julkisilla paikoilla suutelevista pariskunnista. Halusin keskittyä johonkin sellaiseen, jota en ollut nähnyt aiemmin muissa pandemiaan liittyvissä valokuvausprojekteissa, joka olisi yleismaailmallista ja johon kaikki voisivat samaistua.

Varastettujen suudelmien valokuvaaminen yöllä ei ole helppoa, eikä sitä voi koskaan suunnitella. Autoin ystävääni kantamaan valtavaa maalausta hänen kotiinsa, kun näin tämän pariskunnan suutelevan metron sisäänkäynnillä. Tiesin heti, että minun täytyisi saada hetki ikuistettua. Päästin maalauksesta irti mahdollisimman varovaisesti, menin lähemmäs pariskuntaa kädessäni Sonyn Alpha 7R IV ja 35 mm:n f/1.8-objektiivi ja aloin kuvata.

Minulla on aina Alpha 7R IV mukanani. Juuri tällaisina hetkinä olen tosi tyytyväinen, että se on mukana. Erityisesti, koska minun täytyy olla jatkuvasti valmiina toimimaan mahdollisimman nopeasti, kun oikea hetki osuu kohdalle. Tarvitsen sitä varten kevyen, nopean ja täsmällisen kameran, joka tuottaa erittäin laadukkaita kuvia. Sonyn Alpha 7R IV:n avulla voin pysyä valmiudessa, ja hiljaisen kuvaustilan ansiosta pystyn työskentelemään huomaamattomasti.

Usein ihmiset katsovat minua eivätkä tajua, että olen ammattivalokuvaaja. He luulevat, että olen vain joku amatööri kameran kanssa. Mutta minulla on salaa käytössäni 61 miljoonaa pikseliä, upea dynaaminen alue, kuvausnopeus 10 kuvaa sekunnissa, terävä automaattitarkennus ja ISO-arvo, jota voidaan nostaa ongelmitta.

Kuvan naiset eivät edes tajunneet, että heitä valokuvattiin, ennen kuin ryhmä ohikulkijoita kertoi siitä heille. Vasta sitten he kysyivät, mitä teen ja miksi en ollut kysynyt heidän lupaansa. Kerroin heille totuuden: koska kyseessä oli kaunis, tunteellinen hetki, en halunnut häiritä heitä. Kun näytin heille juuri ottamani kuvan, heidän epäluulonsa vaihtuivat kiljaisuihin: ”Voi että! Se on tosi kiva!” He jopa pyysivät kohteliaasti, voisinko lähettää kuvan heille. Juuri siitä valokuvauksessa on minusta kyse: hymyn tuomisesta ihmisten kasvoille!

Uskon, että suutelemisen näkeminen julkisella paikalla voi saada monet hyvälle tuulelle, erityisesti näinä aikoina, jolloin olemme olleet erossa rakkaimmistamme. Olemme niin tottuneet arkielämään, että jotenkin unohdamme, miten ihmeellistä elämä voi olla – rakkaus on suunnaton voima.