Tämä kaunis ja rauhallinen kuva Sandarmohin metsästä Venäjän Karjalasta kätkee sisäänsä dramaattisen menneisyyden. Kuva on julkaistu alun perin osana kuvasarjaa The New York Timesissa, jossa se toimi taustakuvana tarinalle metsässä tapahtuneista hirmuteoista.
Otin kuvan auringon laskiessa, kun valoa tulvi puiden lomasta. Otin sen käsivaralta Sonyn Alpha 7R IV -kameralla ja FE 24-70mm f/4 ZA OSS -objektiivilla. Pienensin objektiivin aukkoa ja käytin mahdollisimman alhaista herkkyysasetusta. Tarkoituksenani oli varmistaa hyvä syväterävyys, puiden terävyys ja lumen pintarakenne. Puiden lomasta tuleva valo myös pakotti minut käyttämään pitkää valotusaikaa. Kaikesta huolimatta kuva on lähes täydellisen terävä.
Kuva myös menestyi taideprinttinä useissa gallerioissa, kuten Galleria Valeria Bellassa. Alpha 7R IV:n kenno-ominaisuuksien ansiosta pystyin vedostamaan jopa 1,5 metrin printtejä upealla laadulla. Tämä on etuna pienessä, kevyessä peilittömässä kamerassa, jossa on kuvanvakautus kameran ja objektiivin puolesta.
Kuvien monitulkintaisuus on tärkeä seikka omassa kerronnassani ja valokuvissani yleisesti. Mielestäni mikään valokuva ei toimi yksinään. Aina täytyy ilmaista eri tavoin useat näkökulmat ja kerronnan tasot. Minulle on aina tärkeää löytää kieliä ja estetiikkaa, jotka herättävät katsojan uteliaisuuden kuvan takana olevaa tarinaa kohtaan. Minua kiehtovat tiedot, jotka eivät ole heti nähtävissä.
Monet töistäni liittyvät näkymättömyyteen. Tämä varmaan kuulostaa ristiriitaiselta kuvien parissa työskentelevälle. Se on itse asiassa tarinankerronnan kutkuttavimpia haasteita: koettaa löytää esteettisiä ja käsitteellisiä ratkaisuja, jotka pystyvät välittämään monimutkaisia viestejä ja laukaisemaan syvempiä reaktioita.
”Juureni ovat dokumenttikuvauksen perinteissä, mutta haluan rohkaista uteliaisuuteen mieluummin kuin antaa informaatiota. Paras tarina ei ole kuva itsessään vaan se, mikä on kuvan ympärillä ja takana. Kehysten sisällä näet vain tunteiden tarjoaman ikkunan.ˮ