Tarkennus kuvaan

Tämä valokuva edustaa minulle uskomatonta hetkeä. Vuoden 2020 sulkutilan aikana olin onnekas ja pääsin muuttamaan perheeni kanssa Unkarin Budapestistä lomakotiimme maalle lähelle Balatonjärveä. Se on Keski-Euroopan suurin järvi, ja lomakotimme on sen pohjoispuolella, joka on mäkisempi ja josta on upeat näköalat. Talo kuului aikanaan isovanhemmilleni, joten oli mukavaa päästä käymään uudelleen monissa vanhoissa paikoissa, jotka muistin menneisyydestä. Vietin joka päivä aikaa kukkuloilla, kuljeskelemassa metsissä tai pyöräillen. Kaiken aikaa jokin Sony-kameroistani oli mukanani, jotta pystyin ikuistamaan päivän kiinnostavat hetket.

Haastoin itseni joka päivä valokuvaamaan jotakin erilaista kuin edellisenä päivänä. Muutaman päivän ajan keskityin erityisesti viinitarhoihin. Tällä alueella on runsaasti viinitiloja kaikkialla, koska alue on täydellinen viinirypäleiden kasvattamiseen. Tiesin, että joka aamu peura vaelsi viiniköynnösrivien välissä, ja näin sen joka aamu. Ajoin siis pyörälläni hitaasti ja hiljaa tarkistaen joka rivin. Minulla oli Sony Alpha 7R III kädessäni FE 100-400mm f/4.5-5.6 GM OSS -objektiivin kanssa ja sormeni oli valmiina sulkimella.

Tällä kertaa näin tämän peuran, ja se vain seisoi siellä. Tiesin kokemuksesta, että kun pysähtyy, ei liikahdakaan eikä aiheuta mitään ääniä, peurat vain pysähtyvät ja katsovat sinua. Jos sinä et liiku, nekään eivät liiku. Se oli uskomaton kokemus. Kamerani oli hiljaisen sulkimen tilassa, mikä oli tärkeää, sillä vaikka kuvasin 400 mm:llä, peuran korvat olivat herkät pienillekin äänille. Kuvasin myös käsivaralta luottaen objektiivin SteadyShot-vakaimeen ja siihen, että kamera kuvaa nopeudella 1/125 sekuntia. Ilman hiljaista suljinta ja SteadyShot-toimintoa en olisi saanut tätä kuvaa.

Minä en juuri liikahtanutkaan, ja olimme kasvokkain vähintään 30 minuuttia. Otin monta valokuvaa ja kuvasin myös muutamia videoita, mutta hauskinta oli katsoa sen silmien ja korvien liikkumista. Sen aisteja kiinnosti kaikki ympärillä oleva. Tämä oli todella syvällinen kokemus minulle, ja kun oli ottanut otokset ja ladannut ne SD-kortilleni, jatkoin matkaani hiljaa ja rauhallisesti. En halunnut aiheuttaa peuralle stressiä.

Kun muokkasin kuvaa, ällistyin siitä, kuinka paljon yksityiskohtia Alpha 7R III -kamera ja 100–400 mm:n objektiivi olivat onnistuneet vangitsemaan. Pystyin suurentamaan kuvaa ja zoomaamaan nähdäkseni kaikki pienet yksityiskohdat peuran silmissä. Tekniikan avulla pystyin todellakin arvostamaan tätä upeaa eläintä vielä enemmän kuin paljaalla silmällä.

Katsoessani nyt kuvaa muistan aina tuon kauniin hetken, jonka jaoin peuran kanssa.