Kuva oli osa sarjaa, jonka kuvasin puolalaiselle muotibrändi Caterinalle. Työskentelen usein tämän brändin kanssa ja kuvaan heidän uusimmat muotikokoelmansa, joten tunnemme toisemme hyvin ja ymmärrän, mitä he haluavat kuvauksesta sekä miten he haluavat vaatemallistonsa kuvattavan. Koska tunnemme toistemme tyylin todella hyvin ja meillä on valmis prosessi, meidän ei tarvitse kommunikoida paljoa suunnittelusta, kun otan kuvat.
Yksi tärkeimmistä elementeistä, jonka haluamme tuoda esiin kuvilla, on näyttää naisten persoonallisuus korostaen kuvamateriaalilla heidän vahvuuttaan, sekä ikuistaa se hyvin luonnollisesti. Haluamme myös nähdä selvästi mallit ja materiaalit, joista ne on valmistettu.
Yleensä kuvaamme studiossa, mutta lempikuvauspaikkani on aina luonto. On virkistävää eikä koskaan tylsää tutkia maisemaa ja leikitellä sillä, miten kohteen voi sijoittaa ympäristöön. Juuri tämän kuvan tapauksessa oli vaikeuksia, sillä kaikki ei mennyt suunnitelmien mukaan, kuten usein käy luonnon kanssa työskenneltäessä. Mutta toimin hitaasti ja yksinkertaisesti, jolloin sain otettua tämän kuvan, jota rakastan.
Otin kuvan Sony Alpha 7 IV -kameralla ja FE 70–200 mm f/2.8 GM OSS II -objektiivilla, mutta minulla oli kuvauksessa myös 24 mm f/1.4 GM -objektiivi. Käytän mielelläni 70–200 mm:n objektiivia, sillä se mahdollistaa kuvaamisen hyvältä työskentelyetäisyydeltä malliin ja voin vaihtaa nopeasti täyspitkästä keskipitkään kuvaan tai ikuistaa kuvaan tarvittaessa enemmän maisemaa.
Minusta on ihanaa kuvata Alpha 7 IV -kameralla, kuvanlaatu on erinomainen eloisuuden ikuistamiseen työssäni. Mutta se, mitä todella rakastan, on etsin. Sitä käyttäessäni tunnen olevani enemmän yhteydessä kameraan.
Vaikka paikka näyttää hyvin luonnonvaraiselta, se sijaitsee lähellä Varsovaa. Kaupunkia ympäröi vihreä vyöhyke, ja sieltä on aina helppoa löytää hieman erämaata. Päivä oli hyvin sateinen. Olin huolissani mallista ja työryhmästä sekä siitä, miten sade vaikuttaisi kuvaukseen. Olosuhteet metsässä eivät olleet ihanteelliset, siellä oli suoalueita ja puiden oksia. Luotin kuitenkin täysin Alpha 7 IV -kameran ja 70–200 mm:n objektiivin sääsuojaukseen näissä olosuhteissa.
Otin monta kuvaa, joissa oli eri tyylejä ja ilmeitä, mutta tämä erottuu mielestäni joukosta. Toisinaan yksinkertaisin on paras. Siinä on hyvä vihreän ja fuksianpunaisen välinen tasapaino, ja malli katsoo kameraan itsevarmasti, lähes kuin hänellä olisi jokin salaisuus.
Rakastan myös luonnollisia värejä ja sitä, miten vaaleanpunainen/lila erottuu vihreää taustaa vasten. Sateinen päivä teki vihreistä vielä syvempiä, ja vaatteiden värit loistavat kuin trooppiset kasvit tiheässä sademetsässä. Minulle tämä kuva symboloi sitä, että nainen on kuin kukka. Hän huokuu rohkeutta näissä voimakkaissa väreissä rehevää vihreää taustaa vasten.
”Valokuvauksessa on kyse itsensä antamisesta, sitoutumisesta ja halusta antautua sille, mitä on objektiivin edessä. Se on hetki, jolloin et kuulu itsellesi, ja niin lyhyt, että siinä täytyy olla nopea. Kiirehtiä ei kuitenkaan saa”