Tarkennus kuvaan

Sain inspiraation tähän kuvaan ranskalaisesta 1960-luvun muodista. Halusin luoda hyvin minimalistisen kuvan, joka toisi imartelevasti esiin kohteen naisellisuuden.

Otin kuvan studiossani Constantassa, ja malli on itse asiassa meikkitaiteilija, jonka kanssa olin tehnyt aiemmin yhteistyötä. Hänellä oli juuri kuvaan kaipaamani ulkonäkö. Valitsimme siistin, yksinkertaisen mustan poolopaidan ja sen seuraksi suuren mustan lierihatun, jonka olimme teetättäneet tätä kuvausta varten. Tiesin, että tämä asu korostaisi hänen kasvonpiirteitään ja näyttäisi upealta lopullisessa kuvassa.

Toinen tämän kuvan ominaispiirre on taustan väri. Halusin sen korostavan hänen ihonsa väriä ja kiinnittävän katsojan huomion häneen. Siksi valitsin taustalle sinisen liukuvärin, jonka loin käyttämällä CTB-geelillä peitettyä pientä Dedolight-valonheitintä. Käytin salaman sijaan jatkuvaa valoa, jotta sain visualisoitua lopullisen kuvan mielessäni työskennellessäni. Aloitin valaisemalla taustan ja luomalla liukuvärin ja mallin siluetin. Sitten valitsin Dedolight-valonheittimelle heijastimen, joka pehmensi valoa mallin kasvoilla. Minun piti varmistaa, että myös paidalla mallin niskassa olisi hieman valoa, jotta se ja hattu erottuisivat toisistaan.

Kun asu ja valot oli saatu kuntoon, oli aika asettaa hänet poseeraamaan. Ohjasin hänet poseeraamaan 1960-luvun mallien tapaan, jolloin kaikki linjat ja suuren hatun muodostama tumma alue saavat katsojan huomion kiinnittymään suoraan hänen kasvoihinsa.

Otin kuvan Sonyn Alpha 1 -kameralla ja Zeiss Sonnar T* 55mm f/1.8 ZA -objektiivilla. Säädin aukon asetukseksi f/1.8 saadakseni syväterävyyden, joka loisi kuvan terävimmän alueen hänen silmiensä kohdalle. Sain sen tehtyä helposti käyttämällä Alpha 1:n Eye AF -toimintoa. Näin pystyin keskittymään mallin ohjaamiseen, jotta hän sai haluamani poseerauksen ja ilmeen, eikä minun tarvinnut huolehtia lainkaan tarkennuksesta.

Varmistaakseni, että saisin oikeanlaisen kuvan, otin hyvin lyhyitä, ehkä kahden tai kolmen kuvan sarjakuvia. Sitten ohjasin mallin uuteen asentoon ja kuvasin uudelleen. Koska jokainen kuva oli täysin tarkka Eye AF -toiminnon ansiosta, tiesin voivani valita minkä tahansa parhaaksi katsomani kuvan. Minun ei tarvinnut tarkistaa, että silmät olisivat niin terävät kuin halusin.

Valaistuksen ja kameran säätöjen jälkeen lopullista kuvaa ei tarvinnut juurikaan jälkityöstää. Korjasin Capture Onella ja Adobe Photoshopilla muutaman pienen kauneusvirheen ja pehmensin ihoa aivan kevyesti. Koko muokkausprosessi vei alle 10 minuuttia.