Fysiikan maisterin tutkinnostaan huolimatta valokuvaaja Stefanie Liebermann kokee tähtivalokuvauksessa olevan tiettyä taikaa. ”Se on kuin avaisi joululahjan”, hän sanoo, ”koskaan ei tiedä, mitä saa, joten se on aina jännittävää”.

Valotusaikojen ollessa pitkiä, usein jopa minuutteja, koskaan ei voi tietää, millaisia kuvista tulee ennen kuin valotus on valmis. Tämä luo Stefanielle tilan, jossa fysiikka kohtaa taiteen. ”Olen aina innoissani ja siksi rakastan matkustella ympäri maailmaa upeisiin paikkoihin Sony-varusteideni kanssa.”

Stefanie käyttää useita Sony-kameroita kuvauskohteesta mukaan. ”Minulla on Alpha 7R III, jonka olen muokannut infrapunaherkkään kuvaukseen, jotta voin kuvata H-alfa-kaasusumua sekä muita selkeämmin näkyviä yksityiskohtia infrapunaspektrissä. Minulla on myös Alpha 7 IV ja Alpha 7R V.” Lisäksi Stefanielta löytyy FE 24mm f/1.4 GM, joka on yksi hänen suosikkiobjektiiveistansa yötaivaan kuvaamiseen. ”Se on todella pieni – niin kompakti ja kevyt, joten voin ottaa sen mukaani aina”, hän sanoo. Tätä objektiivia Stefanie käyttää monin tavoin: ”Voin kuvata f/1.4-aukolla, mikä mahdollistaa lyhyen valotusajan työpajoissa kuvattaessa. Jos käytän tähtikuvaukseen tarkoitettua seurantajalustaa, voin vaihtaa pienempään f/2.8-aukkoon ja käyttää matalaa herkkyyttä. Se antaa uskomattoman kuvanlaadun, jossa tähdet toistuvat terävinä ilman vinjetointia tai komaa.”

Seurantajalusta on laite, joka kompensoi maapallon pyörimisliikettä, jotta pitkän valotuksen aikana taivaan tähdet säilyvät pisteinä eivätkä muutu tähtijuoviksi. ”Seurantajalusta mahdollistaa sen, että voin vaihtaa f/1.4-aukosta pienempään f/2.8-aukkoon, ja kuvat näyttävät aina paremmilta kuin jos käyttäisin objektiivia, jonka maksimiaukko on f/2.8. Rakastan kuvien laatua.”

Stefanien kuvissa erottuu erityisesti maisema, jossa kuva on otettu. Maisema tuo kuvaan kontekstia ja mittakaavaa, vaikka yötaivas on edelleen kuvan pääaihe. ”Joskus kuvauksen aikana sammutan seurantajalustan ja otan toisen kuvan pienellä ISO-arvolla ja pitkällä valotusajalla. Tähdet tietenkin sumentuvat, mutta maisema näyttää hyvältä. Seurantajalustalla otetussa kuvassa taas tähdet ovat tarkkoja, mutta maisema sumentuu pyörimisliikkeen vuoksi. Voin kuitenkin yhdistää nämä kaksi kuvaa – taustan ja taivaan – yhdeksi kokonaisuudeksi. Joskus odotan sinistä hetkeä, jos etualalla on elävää maisemaa, koska silloin voi kuvata lyhyemmällä valotusajalla ja saavuttaa upeita tuloksia.”

Tällaisissa maisemakuvissa Linnunrata toimii pääkohteena, ja 24 mm:n polttoväli on ihanteellinen galaksin mahdollisimman laajaan tallentamiseen. Stefanie hyödyntää tätä polttoväliä monipuolisesti: ”Rakastan näitä mahdollisuuksia. Voin käyttää f/1.4-aukkoa ja ottaa nopeasti yökuvan 10 tai 15 sekunnin valotusajalla. Tämä mahdollistaa myös panoraamakolmijalan käyttämisen – otan sarjan kuvia, jotka voin yhdistää todella laajaksi näkymäksi. Tai voin vaihtaa pienempään f/2.8-aukkoon ja käyttää seurantajalustaa, jolloin yötaivas toistuu täysin kirkkaana ja terävänä. Näin saan kaksi erilaista vaihtoehtoa.”

Salar de Uyunissa otetussa kuvassa Stefanie hyödynsi panoraamatekniikkaa: hän otti useita kuvia 24 mm:n objektiivilla ja f/1.4-aukolla ikuistaakseen vaikuttavan näkymän. ”Toimin tässä otoksessa valokuvausmatkan oppaana ja halusin ottaa kuvan ryhmästä ja ajoneuvostamme. Käytin panoraamapäätä ja pyysin kaikkia pysymään paikallaan minuutin ajan, kun otin kuvat. Tällaisessa kuvassa on enemmän kyse tarinankerronnasta ja hetkestä.”

Tämä toinen Namibian Garubissa otettu kuva on täydellinen esimerkki toisesta tekniikasta. Stefanie käytti seurantajalustaa, 24 mm:n objektiivia ja pitkää valotusta tallentaakseen tähtien ja planeettojen upean loiston. Tämän jälkeen hän otti toisen kuvan paljon lyhyemmällä valotuksella tallentaakseen autiomaassa etualalla olevan hylätyn rakennuksen ja puun. Lopuksi nämä kaksi kuvaa yhdistettiin, mikä loi vaikuttavan lopputuloksen.

Kamera näkee jotain, mitä ei aina voi erottaa paljaalla silmällä: avaruuden värit. ”Pidän harmonisen ilmeen luomisesta yhdistämällä taivaan värisävyt johonkin etualalla olevaan elementtiin. Esimerkiksi Linnunrataa kuvatessa saatan muuttaa valkotasapainoa 3 900 kelvinistä hieman sinertävämpään, esimerkiksi 3 700 kelviniin, jos etualalla on vaikkapa sinikattoinen rakennus, jonka väriin haluan saada taivaan sävyt sopimaan. Mielestäni valokuvaukseen tulisi suhtautua taiteellisesti ja kunnioittaa jokaista kuvaa yksilönä.”