Musiikkialalla intohimo ja innostus voivat viedä artistit pitkälle. Kun tähän yhdistetään aito lahjakkuus, potentiaali on rajaton. Uskomatonta kyllä, Ralph Larmann on kaikkien näiden sekä muusikkouteen että valokuvaukseen vaadittavien luonteenpiirteiden ruumiillistuma. Ja vaikka hän ei ole koskaan soittanut stadionlavoilla, joita hän nyt kuvaa, hänen omistautumisensa ja innostuneisuutensa aiheesta ovat tehneet hänestä yhden musiikkivalokuvauksen suurimmista nimistä.

Ralph on kuvannut urallaan joitakin maailman suurimmista yhtyeistä ja julkaissut valokuvakirjoja kiertueista ja lavasuunnittelusta, ja hän kertoo menestyksensä perustuvan aitoon rakkauteen musiikkia kohtaan. ”Se on ensirakkauteni”, hän toteaa, ”ja olen soittanut rumpuja yhdeksänvuotiaasta asti. Opiskelin rumpujen soittoa musiikkikoulussa 13-vuotiaasta alkaen, johdin yhtyeitä ja soitin niissä, tuotin musiikkia ja opetan edelleen rumpujen soittoa kerran viikossa. Musiikki on aina ympärilläni, enkä koskaan halua luopua noista juurista.”

19-vuotiaana hän kirjoitti musiikkilehtiin ja teki ratkaisevan päätöksen – kuvata tapaamiaan yhtyeitä. ”Näin aloitin valokuvauksen”, hän myöntää, ”omistautumiseni musiikille toi virtaa jokaiseen kuvaan. Kirjoitin kiertueista sarjan, joka käsitteli yhtyeiden, kuten Kiss, Rolling Stones ja Oasis, varusteita, heidän instrumenttejaan ja vahvistimiaan… Sitten kuvasin tavanomaiset kolme tai neljä kappaletta setin alusta. Näin oma tyylini alkoi todella muotoutua.”

Ralphin työ keskittyy live-esitysten energiaan ja tunteeseen. ”Täydellisessä kuvassa on oltava kaikki eloisuus, joka liittyy tilassa olemiseen”, hän selittää. ”Se tulee esiintyjän asennosta, valaistuksesta, siitä, miten lava rajaa esiintyjät, ja minusta on hienoa nähdä yleisö. Kyse on live-musiikista, joten katsojan on tunnettava olevansa muiden mukana basson jysähdellessä rinnassa.”

Ralphin työ viimeisimmässä Eurovision laulukilpailussa tuo tämän ilmi täydellisesti. ”Olen valokuvannut Eurovision laulukilpailun nyt 18 kertaa”, hän hymyilee, ”ja finaalissa on aina aivan uskomaton energia. Minulle tämä on kuin musiikin olympialaiset, ja rakastan sitä. Ihmiset, hauskuus, 40 maata juhlimassa musiikkia… Se on upeaa.”

”On yhdistettävä yleisö siihen, mitä lavalla tapahtuu”, hän selittää, ”koska se ja tapahtumapaikka ovat osa show’ta. Esiintyjät tietävät tämän, joten niin tulee valokuvaajienkin tietää.” Ralph rajaa usein leveästi sisällyttääkseen mukaan fanien haltioituneet kasvot ja upeat lavasuunnittelut, valaistukset ja pyrotekniikat yhdessä esiintyjien kanssa, ja hän luottaa suurimmissa tapahtumissa jopa kahdeksaan Sony Alpha 1 -kameraan.

”Nämä kamerat auttavat minua niin monin tavoin, se on hullua”, hän sanoo. ”Eurovision laulukilpailussa minulla oli neljä Alpha 1 -kameraa valokuvaamassa etänä käyttäen kiinteän polttovälin objektiiveja, kuten FE 14mm f/1.8 GM ja FE 35mm f/1.4 GM, sekä neljä kameraa mukanani, kun liikuin lavan ympärillä, ja niihin oli asennettu zoom-objektiivit, kuten FE 12-24mm f/2.8 GM ja FE 24-70mm f/2.8 GM II.”

”Käytän timelapse-tiloja etäkameroissa, koska konserteissa on paljon häiriötä eikä radiosignaaliin voi luottaa”, hän selittää, ”uusissa paikoissa aloitan varhain ja tarkistan parhaat kohdat asentaa kamera. Minulla on paljon kokemusta siitä, mikä toimii, mutta kaikki riippuu show’n tyypistä, valosta, paikan koosta ja lavan tyypistä. Onneksi minulla on paljon työkaluja, jotka auttavat minua kiinnittämään kamerat, erikoistelineitä ja monia käsin tehtyjä kolmijalkoja, joista yksi on 13 m korkea!”

Laajakulmalla työskentelyyn liittyy monia haasteita, joista Alpha 1 myös auttaa Ralphia selviytymään. ”Dynaaminen alue on valtava huolenaihe, koska lavan valaistus ja pyrotekniikat ovat niin kirkkaita ja ennustamattomia”, hän jatkaa. ”On tulta, lasereita, savua, villejä heilahteluita värilämpötilassa… luotan siis kameran nerokkaisiin 14-bittisiin raakatiedostoihin, että ne auttavat antamaan minulle parhaan laadun muokattaessa. Käsittelen kuvat yksitellen, koska jokaisessa kuvassa on erilainen valaistus, mutta Alpha 1 -kameran 30 fps:n kuvasarjatilan ansiosta voin poimia juuri sen hetken, jonka haluan.”

Kameran uskomaton 50 megapikselin tarkkuus on myös tärkeä Ralphille keinona viestiä, mitä hän tuntee keikan tai show’n aikana. ”Kaikki nuo pikselit tarkoittavat, että voin tehdä valtavia kahden metrin tulosteita, jotka todella ottavat katsojan mukaan live-musiikkikokemukseen”, hän vahvistaa, ”niin myös katsojat voivat uppoutua hetkeen.”

Entä Ralphin oma energia? ”Minulla on sitä runsaasti”, hän nauraa. ”Eurovision laulukilpailun tapaisten tapahtumien kuvaaminen ei koskaan tunnu työltä. Energian kanssa on kuitenkin oltava varovainen. Sen on mentävä oikeaan suuntaan, joten kannattaa varmistaa, että seuraa sitä, mitä rakastaa. Kun kuvaan musiikkia Sony-varusteillani, tiedän olevani oikeassa paikassa ja tunnen saman energian tulevan takaisin minuun.”