"Elävä musiikki on palannut ja sitä on upea todistaa", sanoo Morten Rygaard, joka palasi äskettäin kotimaassaan Tanskassa ja muualla Euroopassa pidetyiltä keikoilta ja festivaaleilta. Hänelle musiikin ja valokuvauksen ilo ovat olleet pitkään sidoksissa toisiinsa. Nyt musiikkialan ammattilaisena hän saa taas yhdistää nämä kaksi joka päivä. "Ihmiset vain hullaantuvat ja villiintyvät", hän nauraa, "ja juuri sitä rakastan nähdä – tunteita, joita musiikki voi tuoda maailmaan."
Sama innostus on helppo nähdä Mortenissa. "Musiikkivalokuvauksen kautta löysin tavan kommunikoida ja ilmaista itseäni", hän selittää, "ja olen jo kauan tiennyt, että tämä on sitä, mitä haluan tehdä." Näyttää siltä, että musiikki tuli ensin, mutta ei paljon aikaisemmin. Hän on rakastanut bändejä jo hyvin nuoresta iästä lähtien. Hän jatkaa: "Kasvoin Tanskassa ja täkälaiset radioasemat olivat todella tylsiä, mutta isäni asensi meille suuren antennin, jolla radion pystyi virittämään Luxemburgin kanaville. Kuuntelin rock 'n rollia kaiket päivät ja rakastin sitä!”
Hänen kuvauskohteensa ja näiden yleisöt ovat nauttineet musiikin rytmistä vuosien varrella samoin kuin Morten, mutta hän juhlii myös valoa. Koska keikkojen valaistus vaihtelee erittäin kirkkaan ja lähes olemattoman välillä, tilanteiden hallitsemiseen tarvitaan oikeat välineet ja asianmukaiset taidot. "Yksi tärkeimmistä asioista on tietää kaikki ISO:sta, aukosta ja suljinnopeudesta", hän selittää. "Toiminta täytyy ikuistaa kuvaan, jotta ihminen näyttäytyisi terävänä taustalla olevasta valosta riippumatta, varsinkin kun elävän musiikin kuvauksessa ei voi käyttää salamaa. Esiintyjät eivät pidä siitä, ja se voi myös latistaa tunnelman. Tärkeintä on varmistaa, että suljin on riittävän nopea pysäyttämään kohteen liikkeen."
"Näissä tilanteissa vaaditaan erittäin korkeita ISO-arvoja, joten ei ole yllätys, että päätin varustautua luotettavilla Sony-kameroillani – Alpha 1:llä ja Alpha 9 II:lla. Kun valaistus on kirkkaampaa, käytän Alpha 1:tä ja hyödynnän korkearesoluutioisia tiedostoja, mutta kun valaistus on hyvin heikkoa, käytän Alpha 9 II:ta, jolloin voin kuvata epätavallisilla asetuksilla, esim. ISO 6400:lla ilman kohinaa. Jopa rakeisuuden ilmetessä kuvat näyttävät silti upeilta. Tämä muistuttaa minua siitä, kun prässäsin filmejä. Tekstuuria tuli aina lisää, mutta se näytti silti hyvältä.”
Lisäksi hän luottaa Sony-kameroidensa legendaariseen AF-suorituskykyyn. "Eye Tracking AF on jotakin, mitä en ole koskaan aikaisemmin kokenut", Morten sanoo, "ja uskon henkilökohtaisesti, että se on maailman paras tarkennusjärjestelmä. Kun tarkennus pysyy silmässä, kohde on helppo rajata ja tiedän, että lopullinen kuva on 100-prosenttisen terävä. Eye AF toimii jopa sellaisissa suuren kontrastin tilanteissa, joita voit odottaa keikoilla, kuten voimakkaassa taustavalossa tai kun ilmassa on savua ja sumua.”
Luottamalla kameroidensa korkeaan ISO-suorituskykyyn ja AF-tarkkuuteen Morten voi ottaa tarvitsemansa kuvat ja siirtyä luovempiin sommitteluihin.
Kuten jokainen musiikkivalokuvaaja tietää, kuvattavia kohteita on harvoin enemmän kuin useampi. Tiedän, että tarvitsen teräviä, kauniita muotokuvia bändin jäsenistä sekä otoksia lavalta ja kaikenlaisesta vuorovaikutuksesta yleisön kanssa. Kun minulla on nämä, voin kokeilla muita vaihtoehtoja. Siinä piilee se todellinen taika."
Jotta tämän mahdollisuuden saa, on kuvaajan oltava täysin valmistautunut, Morten sanoo. Vaikka hän tuntisikin bändin hyvin, hän katsoo videoita viimeaikaisista keikoista, jotta hän voi ennakoida ja kuvitella haluamansa otokset. Jotta mahdollisuudet menestyä olisivat parhaimmat, Morten käyttää myös loistavaa objektiivivalikoimaa. "Keikoilla ei ole aikaa vaihtaa objektiivia, joten käytän neljää runkoa, joissa on 12–24mm f/2.8 GM -, 24–70mm f/2.8 GM -, 70–200mm f/2.8 GM OSS II- ja 100–400mm f/4.5 -5.6 GM OSS -objektiivit. Ne kattavat kaikki kulmat aivan lavan edestä. Lisäksi minulla on myös FE 200-600mm f/5.6-6.3 G OSS stadionin takaa otettavia kuvia varten."
Loppujen lopuksi Morten voi tehdä mitä hän haluaa, koska hän valmistautuu kuvauksiin ja voi luottaa kovalla työllä ansaittuihin valotustaitoihinsa ja Sony-varusteisiinsa. ”Minulle valokuvaus on kuin leikkimistä ja hauskanpitoa. Se on minun mantrani. Rakastan luovia haasteita ja työskentelyä edessäni olevan valon kanssa. Olen tehnyt tätä 30 vuotta, mutta katson edelleen jokaista otosta ja mietin, kuinka voisin parantaa sitä. Se onkin hauskin osa valokuvausta, ja Sony Alpha -varusteeni auttavat minua siinä ehdottomasti."
”Poikkeuksellinen kuva haastaa mielikuvitusta.”
