Hugo Korhonen otti Sony Alpha 6700 kädessään tehtäväkseen ikuistaa kevään lähellä kotikaupunkiaan Kuopiota.

”Mielestäni on todella hassua, että pääsen matkustamaan moniin paikkoihin ympäri maailmaa, mutta yleensä saan otettua parhaat kuvani hyvin lähellä kotia”, Hugo sanoo. ”Aina tulee ’hetki’, joka vain tapahtuu; näin saattaa käydä aivan silmieni edessä. Tunnen alueen niin hyvin, tiedän, miten liikkua siellä, ja ymmärrän sitä.”

Kevään valokuvaaminen on kova haaste Hugolle. ”Kevät on kaunis vuodenaika, mutta olen aina vältellyt ulkoilua ja valokuvausta silloin, koska kärsin pahoista allergioista. Tänä vuonna ottamieni kuvien ansiosta olen kuitenkin nyt iloinen, että pystyin haastamaan itseni ja ottamaan hienoja kuvia.”

Hugo käytti tähän keväiseen kuvasarjaan Alpha 6700 -kameraa ja sen tehokasta 26 megapikselin APS-C-koon kennoa. ”Aloitin kuvaamisen Alpha 6500 -kameralla, joten tuntui mukavalta palata tähän sarjaan. Pidän todella koosta, erityisesti kahvasta, joka on hyvin suuri kameran kokoon nähden. Uusin tarkennusjärjestelmä on fantastinen, on ällistyttävää, miten hyvin se pystyy seuraamaan kohteita, kuten lentäviä lintuja.”

Hugo haluaa kuviinsa kauniita maisemia, mutta etsii niihin sitten pieniä elementtejä, kuten ihmisiä, lentokoneita, lintuja tai eläimiä, jotka tuovat kuviin mittakaavan tuntua ja kuvaavat, miten suuri maailma on ja miten pieniä me siinä olemme.

Hugon oli helppo lähteä kuvaamaan pienemmän Alpha 6700 -kameran ja siihen yhdistettyjen Sony E PZ 10-20mm f/4 G- ja E 70-350mm f/4.5-6.3 G OSS -objektiivien ansiosta.

”Älä sulje pois rajaustekijää pienemmän tunnistimen kanssa”, Hugo sanoo. ”Aiemmin ajattelin, että pienempi tunnistin ei ollut hyvä juttu, mutta nyt käyttäessäni 10–20 mm:n objektiivia saan laajakulmakuvia, joita en ennen voinut ottaa, 16 mm:n ollessa laajin.”

Vaikka Hugo rakastaa kuvaamista 10–20 mm:n objektiivilla, hän kuvaa maisemakuvia yhtä mielellään teleobjektiivilla, kuten 70–350 mm:n objektiivilla.

”Uskon, että valokuvauksessa on kyse oikeiden valintojen tekemisestä siitä, mitä mahtuu mukaan. Laajakulmalla voi tuoda paljon esiin maisemasta, mutta teleobjektiivilla voi korostaa tiettyä maiseman osaa, jonka haluaa esitellä: asioita, joita katsoja ei normaalisti näkisi. Teleobjektiivin avulla valokuvaaja voi todella keskittyä tarinankerrontaan. Tämä on myös syy, miksi en yleensä kuvaa noin 50 mm:llä, joka vaikuttaa normaalilta ihmisnäölle.”

Kiinnostavaa on, että suurin osa Hugon maisemakuvista on kuvattu pystysuunnassa. Suomalaiskuvaaja on sitä mieltä, että tämä suunta toimii hänen kuvissaan. Hän etsiikin maisemia, joita hän voi kuvata pystysuunnassa. On kuitenkin toinenkin syy: tapa, jolla me lähes kaikki nykyään kulutamme kuvia.

”Julkaisen kuviani sosiaalisessa mediassa, joten pystysuunta on optimoitu näytöille. Tavoitteeni on tietenkin ikuistaa maisema ja tehdä taidetta itselleni, mutta myös muiden nähtäväksi. Tiedän, että jos kuvaan vaakasuunnassa, todennäköisesti yhtä monet ihmiset eivät näe kuvaa ja sen koko potentiaali ei tule esiin.”

Pystysuuntaisten kuvien sarja tuo esiin kevätkauden runsaat värit. Viileät siniset ja upean lämpimät auringonnousut: väripaletti johtuu sinisen tunnin, auringonnousun, auringonlaskun ja kultaisen tunnin dramaattisesta valosta.

”Useimmat ihmiset näkevät maailman päivänvalossa, erityisesti keväällä ja kesällä. Kun aurinko nousee kello 3.30, useimmat ihmiset eivät näe tämän ajankohdan upeaa valoa. Minusta myös tuntuu erilaiselta, kun olen hereillä ja kuvaamassa tähän aikaan – maailma tuntuu minusta taianomaisemmalta. Tämän haluan aina näyttää ihmisille – maailmamme kauneuden. Se auttaa myös minua. Jos oloni on alakuloinen, pääsen vaikeiden tunteiden yli luomalla taidetta, mikä on rauhoittavaa ja huojentavaa.”