Kaksinkertainen enduron maailmanmestari Johnny Aubert mutkittelee kuivan järven halki Turkin Ankaran maakunnassa, toimintaan erikoistunut Philip Platzer seuraa hänen etenemistään kuvaten nopeudella 30 fps. Pyörä puikkelehtii auringon haalistamien kivien ympärillä ja syöksyy veden kaivertamien kuivien urien halki, ja ainoastaan Philipin Sony Alpha 1 on riittävän nopea suoriutumaan tästä. Jokainen kuva on täynnä dynamiikkaa ja yksityiskohtia… mutta oli lähellä, ettei kaikki käynyt lainkaan näin.

Tunteja aiemmin toisessa paikassa tilanne ei näyttänyt näin hyvältä. ”Sovimme kuvaavamme suolajärvellä, joka oli valittu meille”, Philip kertoo, ”mutta siellä oli heti jotain pielessä – siellä ei ollut pölyä…vain ohut kerros suolakristalleja. Kaunista, mutta se ei ollut oikea paikka meille, sillä halusin näihin kuviin energiaa ja seikkailun tuntua, joten tarvittiin paikka, jossa voimme revitellä sekä nostattaa hiekkaa, kiviä ja pölyä ilmaan.”

Virheiden toteaminen, itsensä kokoaminen ja uudelleen yrittäminen on kuitenkin juuri se, mikä johtaa suuriin saavutuksiin urheilussa – ja valokuvauksessa myös. ”Tämä on ehkä tärkein asia, jonka olen oppinut toimintakuvauksissa”, Philip jatkaa: ”On pyrittävä parhaaseen eikä tyydyttävä siihen, mikä on helppoa. En pelkää koskaan tehdä kokeiluja. Oikean paikan löytäminen on iso osa tätä kuten myös luovuus kuvissani.”

”Tässä kokeilussa on kyse pyörän tehon ja nopeuden viestimisestä liikkeen avulla”, hän jatkaa, ”mikä saadaan usein aikaan tavanomaista hitaammilla valotusajoilla, efekteillä, kuten panorointi, ja tavalla, jolla moottoripyörä on vuorovaikutuksessa kuraisten teiden kanssa. Haluan katsojan tuntevan nopeudella 200 km/h kulkevan pyörän jokaisen tärähdyksen ja kiihdytyksen.”

Toisessa tilanteessa, jossa Johnny Aubert ajoi siksakkia kuraisella polulla, tarvittiin erilaista lähestymistapaa. ”Tämä oli tekninen maasto, joten halusin ottaa kuvia, joissa näkyy, miten pyörä selviytyy siitä”, Philip kertoo. ”Tässä oli kyse enemmän kokeilusta sommitelman kanssa, hänen ympäröimisestään esteillä seikkailun osoittamiseksi, mutta f/2.8:n matalan syväterävyysalueen kanssa, jotta hänet pystyttiin järjestämään tulemaan läpi vastoinkäymisten.”

Koska kyseessä oli markkinointiprojekti, tarvittiin luonnollisesti myös muun tyyppisiä kuvia. ”Tällainen projekti on aina sekoitus”, Philip selittää, ”puhtaan toiminnan lisäksi on tärkeää, että logot tai maalaukset näkyvät, joten kulmat on valittava huolellisesti. Paikka oli jälleen tärkeä. Meillä oli runsaasti tilaa tehdä renkaanjäljistä täydelliset ja loppupäivän valaistus toimi täydellisesti.”

Philip tuo esiin Sony Alpha 1 -kameran kolme tärkeintä etua, jotka kaikki mahdollistavat sen, että hän pystyy keskittymään sommitteluun ja suuntaan sen sijaan, että joutuisi huolehtimaan asetuksista. ”Suurin on Alpha 1 -kameran automaattitarkennus”, hän sanoo. ”Siihen voi luottaa täysin ja tietää, että moottoripyörän nopeus tai ympärillä lentävä pöly ei sekoita sitä. Suurimman osan aikaa kuvaan 70–200 mm f/2.8 GM -objektiivi täysin avoimena, joten tarkennuksen on oltava täsmällinen eikä tämän kameran kanssa ole koskaan mitään etu- tai takatarkennusta. Tämä on valtava edistysaskel urheilukuvauksessa.”

Philip näki myös Alpha 1 -kameran maksimaalisen 30 fps -tilan edut. ”Tässä on todella kyse dramaattisesta poseerauksesta”, hän kertoo, ”koska kuvasarjan tapauksessa yhdessä kuvassa on aina paras kulma tai asento. Kyse on sekunnin murto-osista, kun pyörä voi ajautua täydelliseen kohtaan, ja sitten tilanne on ohi. Alpha 1 -kameran käyttäminen tässä tilassa on kuin ottaisi videosta pysäytyskuvan, mutta kuvan laatu vastaa korkearesoluutioista still-kuvaa.”

Ja Sony Alpha 1 -kameran 50 megapikselin resoluutio on asia, jossa Philip näkee valtavia hyötyjä. ”Mahdollisuus rajata toimintakuviin on todella hyödyllinen, mutta ei ole kyse vain lähemmäs menemisestä. Kun kuvia tarvitaan painettuun ja verkkomediaan vaaka- ja pystymuodossa, Alpha 1 -kameran avulla on todella helppoa kuvata ensiksi mainitussa ja sitten rajata kuvat viimeksi mainittuun. Esimerkiksi motocross-kisan alkaessa ei ole aikaa vaihtaa suuntausta, joten tästä on todella apua.”

Pohtiessaan toista onnistunutta projektia Sony Alpha 1 -kameran kanssa Philipistä tuntuu, että hän oppii koko ajan uutta. ”Tämä kuvaus muistutti minua siitä, kuinka tärkeä kuvauspaikka on toimintavalokuvauksessa”, hän toteaa, ”ei pidä tyytyä sellaiseen, mikä ei tunnu oikealta. Meidän tarvitsi tehdä kuvauksiin vain muutamia muutoksia ja kun Alpha 1 oli tukenani, pääsimme oikeaan paikkaan ja olimme valmiita onnistumaan.”